https://www.pelastusopisto.fi/tutkimuks ... in-varalta
http://info.smedu.fi/kirjasto/sarja_B/B4_2025.pdf
3.10.3 Väestön reagointi varoituksiin
Ukrainassa siviiliväestö reagoi varoituksiin yleisesti ottaen hyvin. Sodassa saatujen kokemusten
mukaan varoituksen jälkeen pommi- ja väestönsuojiin tulee pyrkiä 2–4 minuutin sisällä (Syshkin ja
Pankeieva 2024, 232).
Tutkimusnäyttö osoittaa suojiin hakeutumisen vähentyneen sodan edetessä. Tilastollisessa
analyysissa pitkät ja toistuvat suojiin hakeutumiset ovat keskeinen syy huonommalle varoituksiin
reagoinnille. Hälytysten oikeellisuus ei sen sijaan näytä vaikuttavan suojautumishaluun. Ihmiset siis
yksinkertaisesti väsyvät hakeutumaan suojiin kuukaudesta toiseen, pahimmillaan monta kertaa
päivässä. (Van Dijcke et al. 2023.)
Henkilökohtaisesti Venäjän iskujen kohteiden lähellä olleet ja etulinjan lähellä asuvat henkilöt
reagoivat varoituksiin paremmin. Myös varoituksia tukevalla viestinnällä, esimerkiksi kansallisina
merkkipäivinä, jolloin Venäjän odotetaan iskevän, on havaittu olevan vaikutus suojiin
hakeutumiseen. Onkin pääteltävissä, että teknisten hälytysratkaisujen rinnalle tarvitaan laajempi
viestintästrategia. Toisaalta myös eri tasoiset hälytykset antavat väestölle toimijuutta ja tällöin
ainakin vakavimpien varoitusten aikana hakeudutaan suojiin ahkerammin. (Van Dijcke et al. 2023.)
3.2.3 Hallinnon digitalisaatio
Ukrainan valtio otti vuonna 2020 käyttöön digitaalisen Diia-asiointipalvelun. Kansalaiset voivat
palveluun kuuluvan sovelluksen ja internet-sivuston kautta asioida yli 130:n valtion laitoksen kanssa.
Sovellus tarjoaa myös sähköiset kopiot lukuisista kansalaisten virallisista dokumenteista. Palvelua on
yleisesti pidetty onnistuneena, joskin sen käyttöön on liittynyt joitakin ongelmia. Huomattavin näistä
on yli 26 miljoonan ajokortin tietojen vuotaminen julki palvelusta, ilmeisesti Venäjän hallintoon
linkittyneiden hakkereiden hyökkäyksen seurauksena (ITU 2022, 22–23).
Mahdollisuus käyttää Diia-palvelun avulla sähköisten viranomaisdokumenttien kopioita on
osoittautunut sodan aikana tärkeäksi. Monet evakkoon lähteneet ovat kadottaneet fyysiset kopiot
henkilökohtaisista asiakirjoistaan. Sodan alun jälkeen palveluun on myös lisätty uusia
toiminnallisuuksia. Asukkaat voivat esimerkiksi rekisteröityä sen avulla maan sisäisiksi pakolaisiksi.
Mahdollisuutta rekisteröidä tietonsa keskitettyyn kansalliseen tietokantaan hyödynnetään myös
mm. toisistaan konfliktin vuoksi eroon joutuneiden perheenjäsenten yhdistämisessä. Palvelua
käytetään myös suojiksi soveltuvien tilojen rekisteröintiin ja niistä tiedottamiseen (ITU 2022, 23;
MSB 2023b, 17; SESU 2023, 16).
Lukuisat dokumenttilähteet ovat korostaneet Ukrainan tietoturvallisuustoimien merkitystä. Lukuisat
yksityiset alan toimijat alkoivat korottaa valmiustasoaan joitakin kuukausia ennen Venäjän
hyökkäystä. Toimenpiteistä tässä suhteessa keskeisin oli päätös siirtää hallinnon toiminnan kannalta
kriittinen data ulkomaisille palvelimille hieman ennen Venäjän hyökkäystä. Näin hallinnon data on
ollut turvassa Venäjän fyysisiltä ja kyberhyökkäyksiltä. Ukraina on hyödyntänyt tässä tarkoituksessa
alan merkittävimpien globaalien toimijoiden, kuten Googlen ja Amazonin pilvipalveluita, joita se on
saanut käyttää alennuksella tai jopa ilmaiseksi. (Aebi et al. 2024, 28.)
3.3.1 Tietoliikenneyhteydet
Venäjän asevoimat on suunnannut Ukrainan tietoliikenneyhteyksiin sekä fyysisiä iskuja että
kyberhyökkäyksiä koko sodan ajan. Esimerkiksi sodan alussa Venäjän onnistui hyökätä Ukrainassa
laajasti käytössä olleita Viasat KA-SAT-modeemeita vastaan, mikä vaikutti sekä asevoimien että
siviilitoimijoiden tietoliikenneyhteyksiin. Myös yksittäisten palveluntarjoajien verkkoihin tehtiin
kyberiskuja. Kesällä 2022 noin viidennes Ukrainan kännykkäverkkokapasiteetista oli menetetty,
pahimmillaan marraskuussa 59 prosenttia. Lisäksi tietoliikenneyhteydet ovat kärsineet voimakkaasti
sähköntuotantoon ja jakeluun kohdistuneiden iskujen vaikutuksista (Aebi et al. 2024, 27; Kukkola
2024, 58–59).
Tällä on edelleen ollut omat seurannaisvaikutuksensa. Paikalla olleen haastatellun
mukaan esimerkiksi sodan alkuvaiheessa siviileillä oli suuria vaikeuksia hankkia elintarvikkeita, koska
pankkikortit eivät toimineet sähkö- ja yhteysongelmien vuoksi.
Onnistuttuaan valtaamaan langatonta ja kiinteää tietoliikenneinfrastruktuuria Venäjä
uudelleenreititti ukrainalaista dataliikennettä Venäjän alueella sijainneiden palvelimien kautta. Tämä
mahdollisti liikenteen seuraamisen, uudelleenohjaamisen tai estämisen. Venäjä häiritsi elektronisella
sodankäynnillä myös televisio- ja radiolähetyksiä ja iski sodan ensimmäisen kuukauden aikana yli 30
televisio- ja radiolähetintä vastaan (Aebi et al. 2024, 27).
Sekä viranomaiset että kaupalliset palveluntarjoajat ovat ryhtyneet lukuisiin toimenpiteisiin
tietoliikenteen häiriönsietokyvyn parantamiseksi. Lainsäädäntömuutoksilla palveluntuottajien
käyttöön vapautettiin lisää taajuusalueita. 5G-verkot ovat haastatellun suomalaisen asiantuntijan
mukaan osoittaneet konfliktin aikana teknisen häiriönsietokykynsä, joka perustuu linkkiasemien
tiheään sijoitteluun. Ukrainassa toimii kolme merkittävää kännykkäliittymien tarjoajaa, jotka tekivät
keväällä 2022 keskinäisen sopimuksen maan sisäisen roaming-palvelun tarjoamisesta asiakkailleen.
Näin minkä tahansa yhteen palveluntuottajaan kohdistuvan häiriön seurauksia asiakkaille
minimoidaan siirtämällä heidän liikenteensä automaattisesti toisen tuottajan verkkoon (Aebi et al.
2024, 31; Schroeder ja Dack 2023, 15).
Ukrainassa vierailleiden suomalaisten haastateltujen
havaintojen mukaan paikalliset viranomaiset käyttävät kännyköitä ja varsinkin niiden
viestisovelluksia, esimerkiksi Whatsappia ja Signalia, työhön liittyvään viestintäänsä.
Kaupallisten palveluntuottajien toteuttamista toimenpiteistä keskeisiä ovat olleet mm. linkkitornien
sähkönsaannin varmistaminen häiriötilanteissa. Tämä on haastattelujen perusteella toteutettu
lisäämällä varavoimajärjestelmiä – yleensä aggregaatteja – sekä uusimalla linkkitornien vanhoja
lyijyakkuja suuremman kapasiteetin litiumakkuihin. Jotkin tietoliikennealan yritykset ryhtyivät
hyökkäyksen alettua myös toimenpiteisiin tuhotakseen tietoverkkojen fyysistä ja
ohjelmistoinfrastruktuuria alueilla, joille Venäjän joukot olivat etenemässä. Tässä tavoitteena oli
omien verkkojen suojelu vihollisen toiminnalta ja evätä vihollisen mahdollisuudet hyödyntää
infrastruktuuria omiin tarpeisiinsa (Aebi et al. 2024, 28–29).