Polish amateurs were on the air at the beginning of 1924. There were only 21 registered stations. Most prominent was TPAR - Jan Ziembicki of the city of Lviv. In the following years there was a lot of activity, TPPB, TTBF, TPBI, TPCF and TPCG were most active.
Suomessa Nuoren Voiman Liitto 1921-1924 oli jo paljon pidemmällä absoluuttisesti ja vielä paljon enemmän edellä ottaen huomioon Suomen Puolaa vähäisemmän väkiluvun.
1933-1934 melko monia ukrainalaisia muutti Kanadaan. Tuolloin Neuvostoliitto oli aloittanut suurteollistumista tukemaan viljanviennin ulkomaille valuuttatulojen hankkimiseksi ja Kanadaan muodostui kohtalainen ukrainalaisvähemmistö, ei maan kannalta merkittävä, mutta kulttuurisesti kuitenkin. Ukrainan sosialistisessa neuvostotasasvallassa, mikä oli ja Ukraina edelleen on merkittävä viljantuottaja, muodostui nälänhätä.
Tuolloin Länsi-Ukraina kuului kuitenkin Puolan tasavallan ja Venäjän federatiivisen sosialistisen neuvostotasavallan Varsovan rauhansopimuksen perusteella Puolaan ja länsiukrainalalaiset saivat itägalitsialaisina Puolan tasavallan kutsumerkit 1929 suuressa kansainvälisessä kutsumerkkiuudistuksessa. Ehkä joidenkin vanhojen ukrainalais-kanadalaisten suhteiden vuoksi on Lvivin ( venäjäksi Lvovin ja entiseksi saksaksi Lembergin ) Lvivin lyhyaaltokerhon historiantiedot Kanadan .ca - tunnuksella olevalla palvelimella.
http://lkk.am.ca
Puolan 4. jaoksi kutsutussa tapahtumassa, minkä Saksan valtakunta aloitti 1. syyskuuta 1939, minkä johdosta Britannia ja Ranska turvallisuustakuiden perusteella julistivat sille sodan 3. syyskuuta 1939, ja mihin Neuvostoliitto tuli mukaan ottamaan haltuunsa Puolan tasavallan itäosat alkaen 17. syyskuuta 1939, kun japanilaisten kanssa oli saatu rauha Halhin-Golissa Mongolian ja kansainvälisesti Japanin keisarikunnan tunnustaman, mutta yleisesti laajasti tunnustamattoman Mantšukuon valtion kesken ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Halhin-Golin_taistelut / https://fi.wikipedia.org/wiki/Mant%C5%A1ukuo ) sillä seurauksella, että Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta laajeni ja Länsi-Ukraina tuli Neuvostoliiton yhteyteen.
Yksi kerhon kunniajäsenistä on Mariam Grigorjevna Bassina, U5BB. Hän oli opiskellut Moskovan viesti-insinöörien instituutissa (Московский институт инженеров связи - МИИС):ssa. Hän sai kaksi tunnustusta radioamatöörinä: ensimmäisen luokan radioaktivistin (активист-радиолюбитель 1-й ст.) ja Osoahiahimin keskiaaltojen käyttäjän tunnuksen. (Коротковолновик Осовиахима).
Osoaviahim oli Dosaafin edeltäjä vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Radioaktivistien toiminta siirtyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestö komsomolille 1933, kun Radionystävien yhteisö (1923-1933) lakkautettiin ja toiminnot siirrettiin komsomolille. ( https://goodcoins.su/pochetznak/avers8-37.html ) Radionystävien yhteisöllä oli laajoja kansainvälisiä yhteyksiä. Toisen maailmansodan Neuvostoliiton osan, suuren isänmaalisen sodan, jälkeen reservinvänrikki Mariam Grigorjevna siirtyi Lviviin ( silloin Lvoviin ) 1946 ja toimi kerhoasemalla UB5KBA vuodesta 1947 kaksikymmentä vuotta.
http://lkk.am.ca/u5bb.html / https://www.computer-museum.ru/articles/radiolub/243
https://www.computer-museum.ru/articles/radiolub/243
Toinen kunniajäsen on Vladimir Nikolajevitš Gontšarskij. Hän sai 1000 ruplan sakon radioamatöörilaitteiden hallussapidosta 1939, kirjoitti Stalinille ja sakko alennettiin 300 ruplaan. Sitä ei kuitenkaan maksettu, vaan Gontšarski alkoi valmetaan radisteja suureen isänmaalliseen sotaan.
Suomessahan radioamatöörilaitteita takavarikointiin jonnekin nimismiehen ullakolle vettymään 1939-1947 ajaksi eikä radioamatöörejäkään ollut enää kuin moin 187 vuonna 1939, mistä asepalvelukseen sopivia noin 150.
Toisen maailmansodan (1939-1945) suuren isänmaallisen sodan (1941-1945) jälkeen Neuvostoliitossa vapaaehtoinen maanpuolustustyö määriteltiin uudelleen Neuvostoliiton ministerineuvoston (hallituksen) päätöksellä 16. maaliskuuta 1948, millä lakkautettiin Osoviahim ja perustettiin kolme uutta järjestöä: DOSARM SSSR (ДОСАРМ СССР), DOSAF SSSR (ДОСАВ СССР) ja DOSFLOT SSSR (ДОСФЛОТ СССР). https://guides.rusarchives.ru/funds/6/v ... -1948-1951
DOSARM SSSR tarjoituksena oli harjaannuttaa jäsäeniään ilmasuojeluun ja suojeluun kemiallisia aseita vastaan sekä edistää sotilasurheilua ampumisen, moottoripyöräilyn, autoilun, hevosten ja lyhytaaltoradioiden alalla. 20. elokuuta 1951 puolustushaaraiset DOSARM (ДОСАРМ), DOSAV (ДОСАВ) ja DOSFLOT (ДОСФЛОТ) yhdistettiin DOSAAFiksi, DOSAAF SSSR:ksi (ДОСААФ СССР). Radioharratus Neuvostoliitossa oli paljolti nuoriso- ja siviilinjaa pitkin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestö komsomolin sekä sotilas- ja reserviläislinjaa pitkin DOSAAFin piirissä. Valtiontuki radioharrastukselle oli merkittävä eikä Neuvostoliitossa juuri ollut valtiosta riippumatonta kansalaistoimintaa. Toisaalta Neuvostoliitossa sähköteknillisen teollisuudet tuotteet olivat vahvasti valmisteverotettuja, kun taas elintarvikkeet ja asuminen olivat vahvasti tuettuja. Lisäksi radiolaitteiden, transistorilaitteiden, tuonti Japanista tai Yhdysvalloista olisi ollut erittäin kallista. Näin ollen oli sekä kotimaisia teollisia että itsetehtyjä laitteita.
DOSAAF muuttui Neuvostoliiton purkauduttua ROSTO:ksi https://fi.wikipedia.org/wiki/DOSAAF , ja vuodesta 2009 muutettiin nimi DOSAAF Rossijaksi.