Facebook-ryhmän kaappaaminen ylläpitäjänä - "Jarmo apureineen 119 000:n ryhmässä"

[oh2op]

https://yle.fi/a/74-20139884?origin=rss

https://www.is.fi/digitoday/art-2000010 ... 1738093255


Ylläpitäjätkin, ne ilmeisen vakaat, saattavat olla epäjatkuvia. Yhdellä kerralla julkinen ryhmä muutetaan yksityiseksi, jolloin siinä esitettyihin näkemyksiin ei voi laittaa avoimeen ryhmään enää suoraa linkkia: pitäisi peistata. Kun peistataan, jonkun mielestä kysymyksessä voi olla tekijänoikeurikkomus.

Sitten kun on "yksityisessä ryhmässä" esitetty mielipiteitaä ja Mielipiteitä, ylläpitäjä yht'äkkiä tekee ryhmästä julkisen 4 000 000 000 Internetin käyttäjälle.

Ei Metassa, mikä toimii kuluttajamarkkinoinnin ja kohderyhmäistämisen välineenä voi olla Facebookin pilvissä yksityisyyttä, vaan 3 000 000 000 ihmiset asiat menevät sekaisin.

Kovin pienet harrastusryhmät kärsivät kirjoittajien puutteesta. Pitäisi olla aina muutama, joka "vetäisi letkaa" perässään lukijoineen. Julkaisuvälineitä on Internetissä paljon, mutta lukijoiden hankkiminen ja toimituksellinen linjaamine on vaikeaa. Minkä tahansa keskustelupalstan ylösajaminen on urakka, on sitten kysymyksessä Duuni.net https://www.is.fi/digitoday/art-2000001401498.html , missä onneton Alma Media yritti tehdä jäsenistä maksuttoman sisältötuottajiston joillain sensoreilla ja toimittajilla, https://www.uusisuomi.fi , minkä piti olla Niklas Herlinin vaihtoehto Ilta-Sanomille. Nykyään Uusi Suomi muistuttaa Iltalehteä, vaikka ei ole niin radikaali kuin Iltalehdessä ääritoimittajat Lauri Nurmi ja Hannu-Oskari Lehtonen. Aina löytyy joku, joka pyrkii Pekka Ervastiksi tai Aarno Laitiseksi kansakunna kaapin päälle kipsipää Johan VIlhelm Snellmanin rinnalle.

Ei ole alustan omistajasta riippumatonta julkaisemista. Ei ole oikein mallia, missä valta kuuluisi kirjoittajalle ja lukijalle, vaikka päätoimittajien palstamillimetrivalta loppuikin 1994 Mosaic-selaimeen, kun USENET-keskusteluryhmät korvautuivat verkkosivuilla. USENET-keskusteluryhmissä oli hakurobotiton kuri. Pyrittiin pitämään ryhmät otsikkonsa mukaisina ja kun keskustelu haarautui, tehtiin follow-up paremmin sopivaan ryhmään. Näin ei tullut muodollista keskutelua siitä, pitikö väärä viesti sensuroida siksi, ettei se ollut enää aiheen mukaisessa ryhmässä. Ennen peruskoulua 1975 sai keskiskoulussa 9 pisteen virheen siitä, ettei kirjoittanut otsikosta. Nykyään väärä otsikointi on tapa menestyä runsailla klikkauksilla. Siksi kovinkaan monen ei ole enää mahdollista "pysyä asiassan". Ellei alustan omistaja päättäisi, keitä hän sietää, jotta olisi lukijakiinnostavuutta, lukijoita ja mainostuloja, ei omistusoikeus olisi suojattu.

Toinen piirre on holistisen käsityksen katoaminen 1960-luvulla. Vaikka hakurobotteja on, niin silti kovinkana moni ei ymmärrä viitekehystä eikä konnotaatioita. Ja tämä on "Suomessakin", missä yritetään esittää, että lukutaito on kansainvälisesti hyvällä tasolla. Miten lukutaitoisia kaikki muut ovatkaan?