Moikka!
Kevätkokouksessa sanottiin, että uusia ja nuoria amatöörejä on koulutettu ja tutkintoja on valmistunut viime aikoina runsaasti. Mihin nämä koulutetut ovat kadonneet?
Yksi juttu, mikä ainakin itselläni vaikutti alun innostuksen hiipumiseen oli se, että en osannut pitää yhteyksiä.
Amatööriyhteyden sisältö ja lain ja asetuksen mukaan määrätyksi vaihdettavat tiedot toki opetetaan. Lähinnä tarkoitan ihan konkretiaa yhteyden pidossa. Millä bandilla saattaa olla liikennettä mihinkin aikaan päivästä? Miten digimodet saa toimimaan ja mitä laitteita tarvitsen? Mitä kaikkea pitää osata (käytännössä) jos haluaa perustaa oman aseman ja hypätä muillekin bandeille kuin 2 metrille tai 70 cm:lle? Mitkä laitteet ovat ehdottoman pakollisia hankintoja jos vaikkapa HF:lle haluaa päästä ääneen? (Varmaan nyt se radio ainakin tarvitaan mutta tarvinko antennin lisäksi ehdottomasti antennisovittimen ja swr-mittarin ja päätevahvistimen jne.)
Luulen, että tälläisiin kysymyksiin parhaiten saa vastauksen
a) lukemalla alan kirjallisuutta
b) kysymällä kokenneemmalta
c) tekemällä itse kokeneemman ohjauksessa
Listasin tahallani tylsyysjärjestykseen pienenevässä järjestyksessä.
Kaksi ekaa ovat varmasti akateemisin tapa oppia radioamatööriksi mutta tosiaan samalla se tylsin ja tavallisesti vastausta esittämäänsä kysymykseen on vaikea ymmärtää. Ainakin itse olen sellainen oppija, joka sisäistää uuden asian parhaiten itse tekemällä ja kokeilemalla.
Koska uusia amatöörejä kerran on jo koulutettu runsaasti, olisi heistä syytä pitää kiinni lujasti (mutta lempeästi).
Kaikkein parhaiten toimintaa saadaan aikaan sillä, että pidetään jo harrastuksen pariin pääseet edelleen harrastuksen parissa ja ohjataan heitä eteenpäin. Markkinoimalla saadaan toki lisää jäseniä ja amatööritutkintoja mutta kuten tilinpäätöksestä voitiin havaita, koulutukseen sijoitetun pääoman tuotto on rumasti pakkasella. Kerhoillat taas olivat mukavasti plussalla. Toisin sanoen on huonoa bisnestä kouluttaa uusi amatööri mutta sen saaminen kerholle ja touhuamaan siellä on kannattavaa bisnestä. Suokaa anteeksi taloustieteellinen lähestymiseni asiaan.
Luulen, että kun jonakin päivänä kerholle kokoonnuttaisiin vaikka opettelemaan laitteiden käyttöä ja yhteyksien pitämistä kokeneemman ohjaamana, jo tutkinnon suorittaneet pääsisivät syvemmälle harrastukseen ja innostuisivat myös käymään kerhoilloissa. Sit vielä mitä mietin peruskoululaisten harrastamisesta - sen jos minkä tulee olla tosi konkreettista tekemistä ja tietty kavereiden kesken aina kivempaa. Kun lapsi oppii liikennöimään omalla tunnuksellaan kaverien kanssa 2 metrillä tai 70 cm:llä käsikapulalla samoin kuten allekirjoittanut joskus leikki CB-lähettimellä pentuna, osaa hän vanhempana pitää myös dx-yhteyksiä ulkomaanelävien kanssa.
OH3BBK Sami