logo

LAHDEN RADIOAMATÖÖRIKERHO RY *1930*

Lahden Radioamatööri-
kerho ry., OH3AC
PL 74
15141 LAHTI
Sähköposti: oh3ac(a)oh3ac.fi

Takaisin etusivulle

OH3AC - POSITIIVISEN RADIOAMATÖÖRITOIMINNAN PUOLESTA

Katkeroitunut SRAL ei myönnä hävinneensä käräjäjuttua

Miksi SRAL yhä jatkaa riitelyä?

(Päivitetty la 28.12.2019 selkiinnetetty muutamia lauseita, ettei niitä väänrettäisi ja väänrettäisi ..)

OH3AC Kerhokirje on kahden ja puolen vuoden ajan seurannut SRAL:n vuosikokouksesta tehdyn moitekannejutun etenemistä.

Sain tästä moitekanneasiasta vinkin kesällä 2017. Pyysin Helsingin Käräjäoikeuden kansliasta asiakirjat. Olin aikan pettynyt, sillä saamani asiakirjat näyttivät epätoivoiselta töhertelyltä, jossa tunne ja asia oli sekotettu keskenään. Käräjäoikeus olikin hylännyt kaksi ensimmäistä moitekanne-esitystä oikeuskäytännön vastaisina. Vasta kun moitekanteen tekijä palkkasi asianajajan, kolmas yritys meni nipin, napin lävitse. Alkuperäiset kanteet oli selvästi tehnyt henkilö, jolla ei ollut lakiosaamista, ns "keittiöjuristi"

OH3AC Kerhokirje on käsitellyt moitekanne-asiaa todella hyvin neutraalisti eikä juttuja ole koskaan nostettu 20 tähtijutun joukkoon. Päinvastoin, ne ovat yleensä olleet viimeisenä, pahnan pohjimmaisena. Tosin SRAL:n hallituksen mielestä asiasta ei olisi saanut kirjoittaa ollenkaan vaan asia olisi pitänyt vaieta. Jos liiton toiminnasta tehdään käräjäjuttu, siitä tulisi liiton avoimesti tiedottaa. Nyt tiedotusvastuu näytti jäävän ulkopuoliselle OH3AC Kerhokirjeelle, jolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Muuta kuin että se on uutismedia.

Kenelle sitten kiitos kuuluukaan, SRAL hallitus käsitteli asiaa ensimmäisen kerran julkisesti antamallla "lausunnon" Salon vuosikokouksessa 2019. Lähes kaksi vuotta asian alkamisen jälkeen.

Koko juttu olisi voitu todellakin välttää kaksi vuotta sitten

Jokainen, joka vähänkään tuntee lakia tai lainkäyttöä, tiesi että moitekanteen kolmesta pääkohdasta SRAL tulisi ehdottoman vuodenvarmasti häviämään kaksi. 100-0. Kolmas tulisi olemaan ”hiinä ja hiinä”, luultavasti SRAL olisi senkin hävinnyt tai siitä olisi tullut nahkapäätös. Monen liiton jäsenen asianajaja- tai lakimiestuttaviltaan tai firmansa juristilta saama palaute oli sama: ”SRAL, antakaa periksi. Sopikaa!”
Minulle on jäänyt - ja ilmeisesti jääkin - ikuiseksi mysteeriksi, miksi SRAL halusi jatkaa epätoivoista taistelua tuulimyllyä vastaan?

Pekka Länsman, OH2NCS; kirjoittaa, että koko prosessi oli turha. Herran tähden, niinhän se olikin, nytkö se vasta huomataan? SRAL olisi voinut välttää koko prosessin käsittelemällä moitekanteessa vaaditut asiat uudestaan syyskokouksessa 2017. Oikein laaditulla kokouskutsulla ja kolmen vuosikokousaloitteen asianmukaisella käsittelyllä koko asia olisi haudattu kaksi vuotta sitten. Yhdistysdemokratia olisi toiminut ja kaikki kolme aloitetta olisi hylätty jo silloin. Eikä olisi maksanut centtiäkään. Aamen.

Kun moitekannetta alettiin pallottelemaan kantajan ja SRAL:n välillä, hyvin pian kävi selväksi että SRAL:n ainoa tahtotila oli pelata aikaa. Pelko - vaikkakin ehdottoman turha sellainen - kun oli, että puheenjohtajan erovaatimus uudestaan käsiteltynä saattaisi mennä läpi. Hallituksen jäseniltä saamani palautteet tukivat tätä - hallituksen enemmistö olisi halunnut sopia jo aikoja sitten. Jokainen hallituksen jäsen, jonka kanssa puhuin asiasta, levitti anteeksipyytävästi käsiään.

Pyydettiin lisäaikaa, vastaukset annettiin viimeisen päivän viimeisenä hetkenä, sovintoneuvottelut sovittiin mahdollisimman myöhäiseksi. Sovintoesityksiin SRAL vastasi lisäämällä yhden sanan tai pilkun, jotta taas tulisi lisäaikaa. Erikoista oli, että vain kantaja teki sovintoehdotuksia. SRAL ei tietääkseni kertaakaan tehnyt oma-aloitteisesti sovintoehdotusta. Yleensä se, joka on haastettu oikeuteen, yrittää tehdä sovintoa. Ei se, joka tuntee kokeneensa vääryyttä.

Jokainen ukija tajuaa, että pitkittämällä juttua SRAL joutui antamaan periksi syksyllä 2019 enemmän, kuin mitä se olisi voittanut syksyllä 2017. Moitekanteen tekijän ei tarvinnut vaivautua hakemaan yhdeksää lisänimeä ja sai päivittää aloitteet tämän syksyn tilanteeseen.

Kyse ei ollut yhdistysdemokratiasta vaan lain ja sääntöjen rikkomisesta

Radioamatööri-lehden joulukuun kirjoitus on kaukana totuudesta.

Moitekanne ei koskenut yhtäkään sellaista päätöstä, joka olisi liittynyt yhdistysdemokratiaan. Moitekanteessa ei valitettu yhdestäkään kokouksessa tehdystä äänestyspäätöksestä. Kirjoittajan uskoisi jo pitkällä työkokemuksellaan ymmärtävän, että yhdistyksen laillisesti kokoonkutsutun ja laillisesti pitämän kokouksen (äänestys)päätöksistä ei juurikaan voi valittaa. Mistä siis oli kyse?

Moitekanne koski vain SRAL:n tapaa rikkoa lakia ja käsitellä jäsenaloitteita

Moitekanne käsitteli vain sitä ja vain sitä, että SRAL:n hallitus toimi yhdistyslain ja SRAL:n omien sääntöjen vastaisesti:
- Kun puheenjohtaja halutaan erottaa, siitä tulee kertoa nimenomaisesti kokouskutsussa. Yhdistyslakia ei voi rikkoa. SRAL rikkoi sekä Yhdistyslakia että liiton omia sääntöjä. Kun SRAL osasi muutama vuosi sitten tehdä tämän oikealla tavalla, miksi sen piti nyt yrittää peittää asia ... ja jäädä kiinni!
- SRAL:n hallitus ei saa eikä voi estää sääntöjen mukaan tehdyn aloitteen käsittelyä vuosikokouksessa. Yhdistyslakia eikä liiton sääntöjä saa rikkoa. SRAL:n hallitus rikkoi sekä yhdistyslakia että liiton omia sääntöjä. Jokainen kokoukseen sääntöjen mukaan tuotu aloite pitää käsitellä. Käsittely tarkoittaa keskustelua.
- Kolmesta erilaisesta aloitteesta ei voi äänestää yhdellä kertaa. Ne pitää jokainen äänestyttää erikseen. Yhdistyslakia ei voi rikkoa. Nyt kokouksen puheenjohtaja rikkoi vakiintunutta yhdistyskokouskäytäntöä.

Yhdessäkään näistä asioista ei haluttu kumota vuosikokouksen 2017 tekemiä demokraattisia päätöksiä. Moitekanteen tekijä vain ei yksinkertaisesti hyväksynyt sitä tapaa, jolla SRAL:n hallitus halusi nämä asiat lakaista pois näkyvistä. Jokainen näistä kolmesta asiasta oli puheenjohtajalle ja hallitukselle kiusallinen. Silti, jos ne olisi käsitelty jo syksyllä 2017, jokainen asia olisi kääntynyt SRAL:n hallituksen voitoksi. Nyt SRAL hävisi ne, koska joutui antamaan enemmän periksi. Ymmärrän SRAL:n katkeruuden: sovintosopimuksessa edellytettiin, että aloitteet mainitaan kokouskutsussa, ne ovat saatavissa liiton toimistosta, ne jaetaan vuosikokouksessa ja ne mainitaan kokousagendassa. Kaikkia näitä asioita SRAL on enemmän tai vähemmän surutta rikkonut viime vuosina.

Että asia varmasti menisi perille, toistan:
- moitekanteessa ei valitettu siitä, ettei Memmaa, OH1EG; erotettu puheenjohtajan tehtävästä vaan siitä, että kokouskutsu oli laadittu vastoin yhdistyslain ja liiton omien sääntöjen vaatimaa tapaa.
- moitekanteessa ei valitettu siitä, että aloite jäsenten yhdenvertaisesta kohtelusta ei mennyt läpi vaan siitä, että SRAL hallitus vastoin yhdistyslakia ja liiton omia sääntöjä esti sen käsittelyn.
- moitekanteessa ei valitettu siitä, että kolme pätevyystutkinto-järjestelmästä tehtyä aloitetta ei hyväksytty vaan siitä, että ne käsiteltiin vakiintuneen yhdistyskokouskäytännön vastaisesti niputtamalla ne yhteen.

Se että joku vaatii että lakia ja liiton sääntöjä noudatetaan, ei ole riitelyä. Eihän?

Kunnioitetaan kuitenkin kirjoittajan vahvaa mielipidettä hallituksien toiminnasta

Pitkässä jutussa, OH3AC:n Kerhokirje ei olisi julkaissut, kirjoittaja on yhdessä asiassa harvinaisen tarkkanäköinen. Vuosien kokemuksella hän toteaa, että vuoden 2003 jälkeen puheenjohtajat ja hallitukset ovat olleet huonoja, asioita on hoidettu väärällä tavalla, tehty virheellisiä päätöksiä jne. Kirjoittajan mielestä jäsenistö on tehnyt dramaattisen vääriä päätöksiä valitessaan hallitukseen huonoja jäseniä ja huonoja puheenjohtajia.

Jos kirjoittaja on kerran aidosti tätä mieltä, siunataan hänen näkemyksensä. Mitä me muut maan matoset ollaan kertomaan mielipiteitämme? OH3AC Kerhokirje ei ole koskaan sallisi noin jyrkkää SRAL:n arvostelua.

Sananvapaus sallii hallituksen arvostelun ja asiallisen kritiikin

Suomessa on sananvapaus turvattu perustuslailla. Sananvapaus lähtee siitä, että ihmisellä on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja kenenkään ennakolta estämättä. Se ei tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa kenestä tahansa. Jossakin kohtaa lähestytään kunnianloukkauksen rajoja.

Kirjoittaja, hallituksen jäsen, kirjoittaa, ”päädyin eläkkeelle jäätyäni SRAL:n hallitukseen järjestelemään radioamatöörien asioita.” Kirjoittaja siis ehdoin, tahdoin hakeutui itse julkiseen tehtävään ja julkiseen toimintaan. Eikä niin?.

Samalla kirjoittaja joutuu hyväksymään sen, että hänen tai kenen tahansa SRAL:n hallituksen jäsenen toimintaa arvostellaan:
”Rikoksena (esim kunnianloukkauksena) ei pidetä sellaista tiedonlevitystä tai arvostelua, joka kohdistuu toisen toimintaan politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai muussa julkisessa toiminnassa.

Valtakunnallisen yhdistyksen hallituksen jäsenen ja erityisesti puheenjohtajan on hyväksyttävä voimakaskin kritiikki ja arvostelu. Tästä löytyy useampikin oikeuden päätös. Mitä suurempi yhdistys, sitä suurempi valta ja sitä suurempi oikeus antaa kritiikkiä.

Voisin siis vapaasti sanoa hallituksen jäsenestä, että ”Olet ollut kaikkien mielestä suuri pettymys toimiessasi SRAL:n hallituksessa. Toimintasi ja kirjoituksesi ovat olleet lapsellisia töherryksiä ja olet toiminnallasi aiheuttanut paljon vahinkoa SRAL:lle ja SRAL:n jäsenille. Olen iloinen puolestasi, nyt kun jäät pois hallituksesta, että sinulla on aikaa puutarhan hoitamiseen. Ehkä nyt saamme paremmin jäseniä huomioivan hallituksen? ”

Hallituksen jäsenen, julkisessa virassa toimivan, olisi vain pakko hyväksyä tuo.

Mutta laki ei salli yhdenvertaisuuden rikkomista

Mutta kun hallituksen edustaja kirjoittaa, että jotakin kerhoa tai henkilöä ryhdytään kohtelemaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti vasta kun se ei enää kritisoi (miten?) liittoa, rikotaan lakia.

SRAL:n puheenjohtaja totesi Ellivuoren kokouksessa, että OH3AC:n nettisivujen tietoihin laitetaan linkki vain jos SRAL:n halllitus niin päättää. Koska kaikki muut kerhot ovat saaneet linkin ilman hallituksen päätöstä SRAL rikkoo lakia yhdenvertaisuudesta.

Liiton jäsenten - myös kerhojen - yhdenvertaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu perustuu rikkomattomasti yhdistyslakiin ja liiton omiin sääntöihin. SRAL:n hallitus, hallituksen jäsenet ja puheenjohtaja rikkovat lakia, jos ne eivät noudata jäsenten yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuus ei ole mitään lasten hiekkalaatikkoleikkiä. ”Jos olet minulle kiltti, minä olen sinulle kiltti.” Ehei …

Miksi OH3AC Kerhokirje on niin kiltti SRAL:n hallitukselle?

Eräs OH3AC Kerhokirjeen vakituinen avustaja kirjoitti juuri ”Laskin, että vuoden 2019 Kerhokirjeissä (13 kpl) oli 433 sivua ja 755 juttua. (Onneksi olkoon!) Muutamaa asiallista käräjäoikeusjuttua lukuunottamatta en löydä käytännössä mitään SRAL:a arvostelevaa. Mistä nyt tuulee?

OH3AC Kerhokirje on osa Kerhon koulutusjärjestelmää ja tehty tukemaan uusia radioamatöörejä eikä se itse asiassa juurikaan koskaan arvostele ketään. Katselemme maailmaa, kerromme uutisia mielenkiintoisista tapahtumista harrastuksessa ja radiomaailmassa kotimaassa ja maailmalla. Yleensä juttuun liittyy aina rautalangalla vääntäminen, jotta uusi hami ymmärtäisi taustat. Joskus myös joku SRAL:oon liittyvä satunnainen uutinen pääsee julkaisuriman yli. Viimeisessä julkaisussa taisi ainoa SRALiin liittyvä uutinen olla, että päätoimittaja lopetti.

OH3AC Kerhokirje on virallisesti rekisteröity media. Sillä on myös vastinevelvollisuus. Jos jossakin jutussa annetaan väärää tietoa, asiaa koskevalla on oikeus saada vastine julkaistua. Ilmeisesti olemme onnistuneet aika hyvin, koska yhtään vastinevaatimusta ei ole tullut.

En ymmäärrä, että se olisi arvostelua, että kerromme miten joku asia tehdään eri tavalla vaikkapa Ruotsissa tai Yhdysvalloissa. Aika usein huomaamme SRAL:n hallituksen kuitenkin lukeneen positiivisesti ja ottaneen oppia Kerhokirjeessä esitetyistä ideoista.

Luin läpi nuo muutamat Käräjäoikeusjutut. Ne suorastaan huutavat ja vaativat että tehkää – "saatanan tunarit" – jo sovinto. (https://fi.wikiquote.org/wiki/Urho_Kekkonen)

Miksi SRAL jatkaa riitaa?

SRAL:n ja moitekanteen tekijän välillä tehtiin sovinto syyskuussa. Sovintosopimuksessa myös SRAL sitoutui siihen, että sopimusta ja sen sisältöä ei moitita. Moitekanteen tekijä on tyytynyt päätökseen. Myös OH3AC Kerhokirje lopetti asiasta kirjoittamisen. Asia on loppuun käsitelty, antaa sen siis olla.

Jos minä olisin ollut päättämässä, en olisi hyväksynyt SRAL:n antamia ”lausuntoja” enkä vihaa tiriseviä vastauksia vuosikokousaloitteisiin. En olisi myöskään päätoimittajana saatikka puheenjohtajana hyväksynyt Radioamatööri-lehden juttua. Olisin unohtanut ja antanut jo olla. Antakaa Tekin!

Rikkooko SRAL sovintosopimusta?

Tämän lukijoilta on tullut toistakymmentä kommenttia. Useimmat kiittäviä. Mutta mikä siinä on, että jotkut osaavat kommentoida vain haukkumalla?

Eräs lukija kysyi, että rikkooko SRAL nyt sovintosopimusta tai lakia, kun se haukkuu nimeltä kanteen tekijää. Lain rikkomisesta en tiedä, mutta - olen samaa mieltä - sovintosopimuksen tarkoitus on lopettaa riitely, laskea aseet ja jatkaa elämää. Sopia riita. Ainakin sopimusta on eettisesti rikottu.

Mitä tulee kirjoituksen lopussa olevaan ”jalomielisyyteen”, ettei kirjoittaja aio ryhtyä toimenpiteisiin häntä (hänen omasta mielestään) loukanneisiin väitteisiin, totean, että ”höpö höpö.” Aloitteissa siteerattiin näköjään kirjoittajan itse kirjoittamia vastauksia. Miten omista kirjoituksistaan voi tehdä kunnianloukkausjutun?

Jari, OH2BU

PS. Koska haluamme varjella uusia radioamatöörejä kuvittelemasta, että tämä on riitainen harraste, emme laittaneet tätä juttua Kerhokirjeeseen vaan piilotimme sen tänne vain niiden luettavaksi, joita asia ehkä kiinnostaa.

Kaikki tässä jutussa esitetyt mielipiteet ovat puhtaasti ja vilpittömästi vain kirjoittajan omia eikä niitä pidä sekottaa mihinkään kerhoon, yhdistykseen tai vastaavaan.

... ja tästä pääset takaisin etusivulle

hit web counter.com
© Text-copyright: OH3AC