Neuvostoliittolainen sähkötysradio "Sever"

oh2op
Viestit: 7861
Liittynyt: 28.03.2014 04:32

Neuvostoliittolainen sähkötysradio "Sever"

ViestiKirjoittaja oh2op » 18.08.2025 00:45

https://www.youtube.com/results?search_ ... 0%B5%D1%80

Suomessa "Sever":iä pidetään "desanttiradiona". Sever on mm. Kouvolan koti- ja radiomuseossa sekä Lahden kaupunginmuseon radio- ja televisiomuseo Mastolassa lasivitriinissä Arvi Hauvosen muistoamatööriradioasema OH3R:llä.

Severin käyttötarkoitus oli valmistusmäärien lisääntyessä melko laaja, joten kokonaisuudessaan se ei ollut "vain" desantti- ja partisaaniradio enää "suuren isänmaallisen sodan" (22. kesäkuuta 1941 - 9. toukokuuta 1945 Moskovan aikaa) puolivälissä ja loppuvaiheissa.

Severiä (Pohjoista) ei alunperin suunniteltu sotilasradioksi, vaan geologien ja napaseutututkijoiden radioksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asek%C3%A4tkent%C3%A4

Jekaterinburgin museon edustaja selittää Sever-radion historiaa. Jekaterinburgin kaupungin nimi oli Neuvostoliiton aikaa Sverdlovsk Jakov Mihailovitsh Sverdlovin https://fi.wikipedia.org/wiki/Jakov_Sverdlov mukaan. Näin ollen nykyistä vanhemmilla kartoilta kaupunki on Sverdlovsk.

Sever-radion suunnitteli Mihail Andrejevitš Mihalin (1907-1967). Hän aloitti työelämässä 13-vuotiaana, ja hän pääsi 1929 iltaopiskelijoiden tiedekuntaan Leningradin teknilliseen instituuttiin. Diplomityövaiheessa opintojaan hän sai ajatuksen kehittää geologeille ja napatutkijoille radiolähettimien, kevyen, mistä oli pulaa Neuvostoliitossa. Tiedekunnassa oli professorina Boris Pavlovitš Asejev, joka pääasiassa toimi yhdessä työläisten ja talonpoikien puna-armeijan tietellisen tutkimuksen instituutissa. Asejev kutsui Mihalinin instituuttiin. Asejevista tuli instituutin pääinsinööri 1940. Vähitellen Mihalinin ja Asejevin radiohanke alkoi saada myös sotilaradiovaatimuksia; sen tuli olla kevyt. Yhtenä massaan liittyvänä ajatuksena oli se, että sitä olisi voitu käyttää partisaanitoimintaan vihollisen linjojen takana. Rakenteen ajatuksena oli se, että radion elektroriputkea voitaisiin käyttää sekä radiolähettämiseen että radiovastaanottamiseen. Näin ollen Sever-radiossa oli kolme eletkrodiputkea. Kahta käytettiin lähettämiseen ja vastaanottamiseen, minkä lisäksi vielä kolmatta lähettämiseen. Radion ensimmäinen nimi oli R-311 Omega, mikä on kreikkalaisten aakkosten viimeinen kirjan. Se on sveitsiläinen kellomerkkikin.

Ennen suurta isänmaallista sotaa (22.6.1941) radioita oli valmistettu eri lähteiden mukaan yksi tai enintään muutamia. Syyskuussa 1941 oli muodostuneen partisaaniliikkeen vuoksi muodostunut tarve valmistaa radioita suuria määriä. Partisaaniliikkeen esikunnan viestijohtajana oli Mihejev. Tuotannon käynnistäminen oli vaikeaa siksi, ettei ollut henkilöstöä. Leningradissa ollut Kozitskin tehdas oli evakuoitu Leningradista Siperiaan Tomskiin. Leningradissa oli käytettävissä naisia ja lapsia. Heinäkuussa 1941 kenraaliluutnantti Markian Popov https://en.wikipedia.org/wiki/Markian_Popov pyysi https://youtu.be/7tQ_ZbOrFAU Leningradin puoluejohtajaa järjestämään pienten kenttäradioiden tuotannon.

Lopullisissa kokeissa Omega-radiota verrattiin Belka-radioon. Silläkin oli ajateltuna samankaltainen käyttötarkoitus, mutta myös maahanlaskujoukoille. Belka kantoi 15 km:n - 40 km:n etäisyyksiä. Mikäli käytössä oli suunta-antenni, niin 300 km - 400 km. Omega oli puolet keveämpi kuin Belka. Omegaa saattoi voida käyttää 150 metrin aaltoalueelta 30 metrin aaltoalueelle. Belkassa olivat kiinteät taajuudet. Belkan sähkönkulutus oli Omegaa suurempi, ja Belkan käyttämiseen tarvittiin kuusi pientä akkua siinä, missä Omegan käyttämisee neljä. Pyrkimys keveyteen johti siihen, ettei Omegassa ollut puhemahdollisuutta niin kuin Belkassa, vaan se oli pelkkä sähkötysradio. Omegalla oli merkitystä mm. Valko-Venäjän partisaanisodassa.

Severin kolmesta elektrodiputkesta yksi oli ulkomaalainen, ja näin ollen maahantuonnin varassa. Mihejev löysi rintamalta insinöörin, jonka hän tuotatti Leningradiin ja joka kykeni suunnittelemaan maahantuontia korvaavan kolmannen elektrodiputken esittelijän mukaan kolmessa päivässä. Joulukuussa 1941 alkoi sarjatuotanto. Radion nimi muuttui Omegasta Severiksi (Pohjoiseksi) siksi, että sitä alettiin käyttää Neuvostoliiton pohjoisela rintamalla. Severin massa oli noin 2 kg. Tarvikkeet, kuten antenni, sähkötysavain, olivat toisessa pienessä laukussa. Napapiiriä varten toteutettiin valkoisetkin laukut ja pohjoisimpien Severeiden kuulokkeissa oli turkista. 26. tammikuuta 1942 Leningradissa katkesivat sähköt. Tämän vuoksi Sever-radioiden tuotanto pysähtyi. Ukrainalaissyntyinen Leningradin puoluejohtaja Andrej Aleksandrovitš Ždanov https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_%C5%BDdanov hankki hinattavan kahden aggregaatin sähköaseman, ja tuotanto saattoi jälleen käynnistyä. Helmikuun 1942 tuotannon määrä oli noin 150 radioasemaa. Kuukausituotannon määrä lisääntyi vuoden 1943 alkuun mennessä 2000 radioon kuukaudessa. Tuotannosta vastasivat naiset ja koululaiset. Radion merkinnät olivat alunperin englanninkieliset, jotta saksalaiset olisivat uskoneet ne olevan tuontiradio ja jotta he eivät olisi kyenneet päättelemään sitä, että radiot valmisti Leningradissa Kozitskin tehdas. Leningradin piirityksen https://fi.wikipedia.org/wiki/Leningradin_piiritys päättymistä seuraavana päivänä, 28. tammikuuta 1944 alettiin Sever-radiot valmistaa venäjänkielisin merkinnöin.

Radionkehittäjä Aleksandr Raspletin toi Sever-radioon kolme kiinteää taajuutta kvartsikitein yksien yhteystaajuuksien löytämisen helpottamiseksi. Hän oli työskennellyt kvartsikiteidenkin parissa vuodesta 1931. Uudesta Severistä, missä olivat kolme kiinteää taajuutta mukana tuli Sever-bis. https://www.youtube.com/watch?v=W-DZ0ZJicrU Mikäli asemien suunta-antennit onnistuttiin suuntaamaan toisiaan kohti, saattoivat pisimmät yhteydet olla 700 km:n pituisia. Radioaseman radiolaukun massa radio sisällä oli 2 kg, tarvikelaukun tarvikkeineen 2 kg ja paristojen massa oli 6 kg, joten kokonaisuudessaan kannettavaa tuli 10 kg yhdellä sotilaalla. Belka-radioasema puheradio-ominaisuutensa, suuremman elektrodiputkimäärän, suuremman sähkökulutuksensa ja suuremman akkumääränsä vuoksi edellytti, että sitä kantoi kaksi sotilasta yhdessä. 1942 Belkan ja Severin lisäksi kehitettiin Prima - radio, mikä ei kuitenkaan mennyt laajasti tuotantoon.

Aikaisemmin toisen maailmansodan jälkeen on julkistettu, että pataljoonien aseiden hajasijoittaminen, asekätkentä, olisi ajateltu siten, että radioverkoksi olisi ajateltu päämajan kaukopartioiden Kyynel - radiota, mutta tosiasiassa verkon radioiksi oli suunniteltu neuvostoliittolaista sotasaalista, Sever-radioita.

Aseiden hajasijoituksen paljastuttua siitä tuli Suomen historian laajin rikosjuttu noin 4500 kuulustellulla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Asek%C3%A4tkent%C3%A4 Suomen toinen OH2OP-kutsumerkillinen radioamatööri, Viljo Kalervo Autio, sai Kajaanissa olevan peiteradioliikkeensä vuoksi ensin puoli vuotta tutkintavankeutta, minkä valtio kuittasi sen jälkeen puolella vuodella vankeutta. Viljo Autio oli OH2OP 1. toukokuuta 1935 - 8. joulukuuta 2001. https://www.geni.com/people/Viljo-Autio ... 9491827260

Ensimmäinen OH2OP oli alkujaan loviisalainen Uolevi Tuorila 1. tammikuuta 1929 - 1. huhtikuuta 1934. Muutettuaan äitinsä kanssa Helsinkiin. hän aloitti uudelleen radioamatööritoiminnan toisen maailmansodan jälkeen.

Kolmannen kerran radioamatöörikäyttöön kutsumerkki OH2OP tuli kansainvälisen naistenpäivän aattona 7. maaliskuuta 2013. Kutsumerkin ja luvan oli allekirjoittanut viestintäviraston virkamies Anu Talonpoika.
Viimeksi muokannut oh2op, 18.08.2025 03:25. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

oh2op
Viestit: 7861
Liittynyt: 28.03.2014 04:32

Re: Neuvostoliittolainen sähkötysradio "Sever"

ViestiKirjoittaja oh2op » 18.08.2025 02:17

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leningradin_piiritys

Neuvostoliiton länsirintamalle heinäkuun kolmen viikon aikana siirrettiin 500 henkilöä rintaman toiselle puolelle hankkimaan tietoja.

https://youtu.be/7tQ_ZbOrFAU?t=414 ( suomenkielinen automaattikäännös mahdollinen , toimittaja kokoelmapäällikkö, dosentti Sergei Strokinin luona museossa Pietarissa)
Ainakin yksi Sever luoteisessa liittopiirissä, Pietarissa, on tykistö-, pioneeri- ja viestimuseossa. Sen massaksi arvioidaan laukutta 2,5 kg. Lähestysteho saattoi olla vain 2,5 W. Radioamatöörien QRP-radiot, ei elektrodiputkin, vaan transistori- ja ohjelmistoradiotekniikalla ovat usein 5 W.




Palaa sivulle “Radio- ja tv-museo”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa