Köyhtyykö kieli?

[oh2op]

https://yle.fi/a/74-20146138

Tässä on melko mielenkiintoinen pohdinnan aihe, ei vain historiallis-kielitieteellisille, vaan myös matemaattis-luonnontieteellisille. Toisen maailmansodan tuloksesta ja pop-musiikista johtunee se, että englantia tai englanteja on tarjolla muussakin kuin lentoliikenteessä, meriliikenteessä, rahoitusalalla ja tietotekniikassa, myös harrastuksissa. Jos (manner-)Eurooppa olisi voittanut, ei englannin sanonnoilla juhlittaisi, vaan kielenkäyttö tulisi pääasiassa Duden-sanakirjasta. Ehkä suurimmat vajaaonnistumiset kielitoimistolla, missä nuttura voisi toki olla nykyistä kireämmällä, ovat juuri tietotekniikassa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa.

Pyritäänkö suomenkielisyyteen vai käännetäänkö pelkästään indoeurooppalaisia käsitteitä, jotta tarvittaisiin vähäistä enemmän attribuutteja substantiivien eteen, lisää sivulauseit ja melko kryptisiä lyhenteitä, kun selittämisen tarve kasvaa sananvaraston helppouden vuoksi?

Entäpä jos sähkötekniikan ja sitä mukaan magnetismin alalla olevia englanninkielisiä käsitteitä suomennettaisiin? On melko hyväksyttyä se, että frekvenssimodulaatiosta k'äytetään jo puolittain suomalaista käsitettä taajuusmodulaatio, mutta vaikka vanhoissa kirjoissa 1930-luvulta - 1950-luvulta olisikin käsite laajuusmodulaatio, niin silti pidetään kiinni vain amplitudimodulaatiosta. Taajuus on taajuutta, taajaa toistumista, mutta mikä on amplitudi silloin kun suomen kielen sananvarasto on jopa niukka?

Englannin kielessä riittää sanoja Intian valtamerelle saakka, On sanottu, että englannin kielessä on 300 000 sanaa, mistä kielitieteen professori ymmärtää 50 000. Olisiko englannin kielen etymologia elämäntehtävä suomen kielen kielenhuolloksi? https://www.etymonline.com Englannin kielen lähteet ovat rikkaat: latinaa ja Vilhelm Valoittajan Hastingsin taistelun 1066 vuoksi, normannien vuoksi, ranskaa. Ja pohjalla on kelttienkin kieli.

Itse asiassa soveltuvat substantiivit, nimisanat, appellatiivit ja proprit ovat säästöä monella tavalla:
- tarvitaan vähemmän adjektiiveja ja attribuutteja, myös substantiviattribuutteja kuin mikäli niminsana on liien yleinen tai liian harvinainen
- tarvitaan vähemmät sivulauseita
- tuotetaan vähemmän sulkuihin sanan jälkeen selitteitä tai tarkenteita

Itse asiassa kielenhuolto on kansantaloudellista säästöä, vaikkei kansoja väestöistä enää olisikaan suurissa tulliliitoissa konsumeristisesti.

Merenkulku ja sähkötys toivat viestiliikenteeseen Englannin amiraliteetin sanastolyhenteet. Yksi klassikko on vuoden 1931 viestiliikennekirja, mistä taitaa olla vuodelta 1948 suomennoskin laivaradiosähköttäjille. Se on klassisen "Helsingin puhelinluettelon" kokoinen, mutta ei nidottu, vaan oikein kovakantiseksi sidottu. Sama formaalia lyhentämistä kuvastaa tekstiviestiaikana VIRVEn statusviestit: "täällä ollaan 1+3+12" -ryhmällä. Erityisesti palo- ja pelastustoimessa tuo päällystön, alipäällystön ja miehistön ilmoittaminen tuntuu olevan keskeistä. Jos poliisipartio on partio ja ampumislupia myöntävä kenttäjohtaja, on metsäpalossa paljon väkeä, jopa 13 sopimuspalokunnasta ja pelastusasemilta. Siinä tarvitaan jo arvomerkkejä ja järjestäytymistä.

Aikoinaan Eiias Lönnroth kehitteli suomen kielen sanoja. Ymmärrettävyys on kansantaloudellista tuottavuutta ja säästöä.

Yksi palstamillimetrin ja painopaperin aikakaudelta oleva sähkötys- ja kirjapainoajan jäänne on se, että taajuusväli ilmoietaan poistamalla alkupäästä siihen kuuluva laatu, esimerkiksi 87,5 - 108,0 MHz. Tähän on alistunut valtion viranomainenkin, liikenne- ja viestintävirasto, millä on velvollisuus asioida maan virallisilla kielillä. 87,5 on pelkkää ihmisten sopimaa aritmetiikkaa, lukumatematiikkaa, mutta 108,0 MHz on jo fysiikkaakin, mikä palautuu luonnolliseen tosiolevaisuuteen. Olisiko kohtuuton vaatimus kirjoittaa 28,0 - 29,7 MHz:n asemesta 28,0 MHz - 29,7 MHz niin kuin oppivelvollisuuuskoulussa opetetaan tai ainakin pitäisi opettaa? Ei tuo yksi MHz ole mittavaa säästöä aikana, jolloin verkkosivuilla on tuhansia kertoja enemmän bittejä vaativia (neli)värikuviakin. No sana neliväri palautuu jälleen painopapereihin ja kirjapainotekniikkaan. On neljä "väriä", C M Y K eli syaani, magenta, keltainen ja avainväri. Ne muistuttavat vihertävää sinistä, aniliininpunaista, keltaista ja mustaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/CMYK

Musta nyt oikein oikeastaan varsinainen väri, koska täysin mustaa ei voi nähdä siksi, että se vie kaiken valon eikä heijasta sitä.

Melko monet radioamatöörien klassiset perinteet periytyvät klassisena sivistyksenä 1910-luvun laivaradiosähköttämisestä, sotilasradiosähköttämisestä ja DXCC:stä sekä HF:stä. Ne, jotka ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin 1890-luvulla, eivät varsinaisesti tiedä, miksi perinteestä pidetään kiinnin niin kuin perinteikkäässä Englannissa, missä aatelisto antoi aina porvareille, kauppiaille ja merenkävijöille peräksi ennemmin kuin asettuivat giljotiiniin niin kuin tasavaltalaisessa Ranskassa.

Sanojen äärimmäinen lyhentäminen ja laatujen poisjättäminen johtunee siitä, että kirjapainokaudella palstamillimetri oli arvokas ja päätoimittajan palstamillimetrivalta hirmunen. Toimittaja ei ollut pätkitty eikä silputtu tilapäisilmiö maakunnassa, vaan arvovaltainen, jopa viiksekäs ja hatukas julkisuuden henkilö, joka raportoi tärkeitä asioita. Maakuntalehtiä Uuden Suomen ohella jopa kestotilattiin.

Olisiko mitään, jos jokaiseen lukuun symmetrian vuoksi kirjoitettaisiin myös laadut? Sehän ei montaa sekunnin murto-osaa vaatisi? Ihmiskäsityksen muuttaminen länsimaisemmaksi on tukalampaa. Kun kirjoittaa 7000 - 7200 kHz on oikea asiantuntija ja pätevä amatööri tai virkamies, joka ei ole aivan pihalla. Jos taas kirjoittaa 7000 kHz - 7200 kHz on joku aivan vasta-alkaja ja amatööri, joka tuskin kuuluu ammattipätevien vanhojen kylmänsodan aikakauden radioamatöörien ammattikuntaan 1927-1991, esikylmänsodankin aikakauteen. Kyse liittyy siihen, halutaanko ulkopuolisia mukaan vai eikö haluta? Syrjintäjän on laitonta Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen, perustuslain ja monen näitä selittävän lain mukaan.

Joku ulkopuolinen määrättiin illmatorjuntatykistön kertausharjoitukseen. Hän paljasti itsensä puhumalla runsaan 20 mm:n rei'ällisestä putkesta piippuna niin kuin se olisi pyssyn piippu eikä tykinputkena. On niin monta tapaa paljastaa itsensä ja jäädä kiinni. Sananvapaus on jokaisen oikeus ilmiantaa itsensä.

On monta tapaa osoittaa lähimmäiselle. että hän on vain aloittelija. Kirjoitus- ja puhetapa on yksi. Moni kieli ei osoita yhtä montaa yhteiskuntaluokkaa niin kuin englanti ja japani, mistä vain ei osata puhua. Tasa-arvo ja maanpuolustus alkavat kielestä, mikä tuottaa mielenkin. Voisiko radioamatööri olla hieman vuotta 1927 vajaapätevämpi, mutta runsaslukuisempi, jotta saadaan hyvinvointialueelle selustaan muuttotappioalueille se yksi ja ainoa, jolla on kyky 100 W:lla muodostaa PMR446:n, 25 W:n RHA68:n ja 12 W:n SSB-CB:n latvoilta keskussairaalan pihalle tai pääpelastusaseman pihalle yltävä runkoyhteys 100 km - 300 km myös Lapissa hyvinvointialueella selustassa?

Toinen asia on se, että vaikka DXCC on hienoa ja perinteistä kuin HF, niin aivan jokainen ei kerrassaan mahdu poikkeusoloissa HF:lle, vaikka 2 000 kHz - 20 MHz olisikin ihmiskunnan rippeiden pelastus taktisen, ekologisen ja harmittoman pienen miltei tavanomaisen ydinsodan jälkeen hieman ennen kannibalismia ihmiskunnan rippeiden kulttuurievoluutiossa.

Ilman humpuukihumanismia, filantropiaa ja Juhla-Mokkaa ei tekniikka koskaan saa rahoitustaan radiokajuutan, kinkkusäkki - ham shackin, hämärästä - ei ole asiaa eikä tarvetta.

Sitten on tämä tavausaakkonen w - whiskey. On olemassa uskontoja, kuten islam ja maita kuin myös herätysliikkeitä, minkä piirissä ei nautita etanolia virkistyskäyttöön. Herää kysymys, pitääkö raittiinkin käyttää sanaa "whiskey" vai riittäisikö imperialistis-separatistisesti (George) Washington tai aivan vain plutokraattisesti "wallet", lompakko? Vaikkei nyt wokettelisikaan, niin tämä maapalloisuus edellyttää sananvapauden rajoittamista kansojen ystävyydeksi sekä poliittista korrektiutta. Sanasta "ham" tulee mieleen kinkku eivätkä juutalaiset ja muslimit syö sianlihaa.

Länsimaistuminen ja ihmisoikeistuminen on arktisessa Itä-Euroopassakin jonkinlainen halontekoon vapaa-ajanasunnolla verrattava urakka.

[oh2op]

https://www.sss.fi/2025/04/eu-aikoo-esi ... jattu-ulos

150 vuoden aikana Englanti siirtyi juomaan whiskeytä ginin sijaan. Vahva kannatus Euroopan unionin komissiossa on whiskeyllä edelleenkin, vaikka Britania jo itsenääistyi siitä. Washingtonin, walletin tai Walterin edistäminen tuntuu olevan haateellista tavausaakkoseksi. Ehkä Walt Disneykin on poliittisesti vajaakorrekti tai jo hieman woketettu.

Venäläisillä, joilla ei ole kielessään w-kirjainta käyttävät Viktoria, toisaalta Victor on englanninkielisenä tavausaakkosena V, kun taas venäjän kielessä v on Ženja tai Vasilij. Ženjaa ei paljoa käytetä, mutta Vasilij:a kyllä? Mistä tämän muistaa? No jos Victor on v, ja v on w:ä "köyhempi", niin Vasilij oikeastaan on Васи́лий eli päättyy lyhyeen i:hin: й , mikä translitteroidaan suomekseki j:nä. Kun i on lyhyt i, niin silloin se on vain v, kun taas avoin ja rikas w on sitten Wiktor.

Tämä j joskus sanotaan saksalaisesti jot:ksi. Varttuneempi väki 1930-luvulla - 1950-luvulla oopiskeli myös saksaa niin kuin Suomessa keskikouluissa ennen 1960-luvun loppua englantia. EL-JOT:ia oli toki Suomessakin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Eljot