https://www.helsinginuutiset.fi/incoming/8648877
Kaikenlaista viestintää on optisesta lennättimestä, lennättimeen, langattomaan lennättimeen ja puheradioon. Jos ajatellaan visuaalista viestintää, niin ehkä savumerkit ovat ensimmäinen askel. Täsmällisempää viestintää olivat jo merenkulun aakkos- ja numeroliput sekä Ranskan vallankumouksen jälkeinen optinen lennätin.
Visuaalista viestintää ovat myös jalkaväen taktiset merkit joukkueen ohjaamiseksi ja liikennemerkit. Itse asiassa viestintää voisi tarkastella aallonpituudesta ja moodista riippumatta kokonaisuutena. Kun konstit alkavat loppua, pitää löytää yhä uusia keinoja - teknillisestikin.
Aikoinaan Neuvostoliittoon todella salakuljetettiin kiellettyä uskonnollista kirjallisuutta. Turussa kirjakaupan vasemman hyllyn alahyllyssö oli niin Uusia testamentteja ja kuin kokonaisia raamattujakin, missä oli teksti "painettu eri paikoissa". Korean tasavallasta viestitään Korean demokraattiseen tasavaltaan ilmapalloinkin. Nyt museoon on menossa suojelupoliisin pullopostit, missä on uskonnollista kirjallisuutta.
Yksi kirjasalakuljetuksen historiallinen huippu on venäläistämisen kohteena ollut Liettua, missä Liettuan muinaispreussilaista kieltä kiellettiin niin paljon, että muodostui "kirjankantajien" ammattikunta, joka toi Preussissa liettuaksi painettua kirjallisuutta Liettuaan Venäjän rajavartioston ja tullin ohi vaikkapa veneellä. Toiminta oli kannattavaa niin kuin verottoman tupakan myynti nykyaikana.
Neuvostoliiton sensuuriin liittyy toinenkin piirre. Kun valtiolla oli valtiollinen kustantamo gozizdat, niin omat tulosteet, kielletys kirja, olivat omakustantamon tuotteita, samizdat. 2010 ulkomuseoalueella liettulainen esittelijä möi alkuperäistä Liettuan historiasta kertovaa vihkoa, missä oli sinivihreät muovikuoret ja mikä muistutti kouluvihkoa artefaktina menneisyydestä.
"Aina jollain on asiaa."
Pulloposti viestivälineenä
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: oh2op ja 18 vierailijaa