Ongelmaruuduksi määritellään neliökilometrin suuruinen riskiruutu, jossa ensimmäisen yksikön toimintavalmius ei ole täyttänyt lain edellyttämiä vaatimuksia riskien ja uhkien mukaisesti yhtenäkään vuonna edeltävän neljän kalenterivuoden aikana ja jossa jokaisena tarkasteluvuotena on ollut vähintään neljä A- tai B-kiireellisyysluokan tehtävää.
Aluehallintovirasto edellyttää, että ongelmaruutujen määrä laskee vuosittain vähintään neljällä ruudulla edellisen vuoden tasosta. Vuoden 2025 loppuun mennessä jäljellä tulisi olla enintään 20 ongelmaruutua.
Vuonna 2024 riskiruutuja oli avin tiedon mukaan yhteensä 30 kappaletta. Riskiruuduista kuusi sijaitsi Nokialla ja 24 Tampereella.
Pelastustoimen järjestämislain mukaan pelastustoimen palvelut on suunniteltava ja toteutettava siten, että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.
Radioamatööritoiminnan johtoajatuksena voisi olla se, että pelastusasemien ja sopimuspalokuntien Maidenhead locator-1980 -ruutuihin ensijaisesti ja elintarvikeliikkeiden ruutuihin toissijaisesti saataisiin edes yksi perusluokan radioamatööri PMR446-, RHA68- ja SSB-CB -verkon latvojen verkon solmuksi 100 km - 300 km kantavuuksin.
Melko moni CB-harrastaja Hollolan kirkonkylältä onkin ryhtyyt perusluokan radioamatööriksi ja osallistuu myös jopa 160:llä perjantai-illan aktiviteetti -tapahtumaan.
Ei välttämättä riitä se, että itse touhuaa VaRAC:lla, Winlinkillä, FT8:lla ja J8(Call):lla, vaan täytyisi saada muuttotappioruutujen vaparadistiväkeä mukaan, vaikka heitä ei ole riittävästi Päijät-Hämeenkään hyvinvointiaueeen verkoksi. Kun wanhan kansan lälläreitä ei ole riittävästi, vaikka tervaskantoja ovat niin kuin laiva- ja sotilasradiosähköttäjäksi kylmänsodan ajalta, niin pitäisi ennen kaikkea panostaa DX-kuunteluun ja vapaaradismiin, vaikka osa 1980-luvun muistista pitäisikin lälläreitä hieman epäilyttävinä. Sama asenne on Naapurissa 1960-luvun radiohuligaaneja kohtaan, jotka ovat palanneet Impivaarasta kirkonkylään radioamatööreiksi.
Tätä historiankirjoitusta pitäisi hieman revisioida eikä katsoa tilannetta vain telehallintokeskuksen ja Skannari-lehden lukijakuunnan kannalta. Kyllä Lahden LAy:n valtakunnallisessa kutsumerkkiluettelossa oli vapaapalokuntia ja taisi olla yksi poliisiasemakin. Ensiksi pitäisi rehabilitoida osa lälläreistä historiankirjoituksessa ja toisekseen 20 vuotta - 40 vuotta nuoremmista pitäisi ensin saada DX-kuuntelijoita, skanneristeja ja vapaaradisteja.
Tähän auttaisi III luokan radioamatööritutkinto: K + T0.
Ei haittaisi se, vaikka Suomessa niin kuin Yhdysvalloissa 51% radioamatööreistä olisi III luokan radioamastöörejä ja yleisluokkalaisia, perusluokkalaisia ja kolmosluokkalaisia yhteensä olisi 12 000 eikä perus- ja yleisluokkalaisia 6000 niin kuin nyt. Jos radioamatöörien määrä kaksinkertaistuisi 12 000:een niin silloin lähtötilanteessa Suomen Radioamatööriliiton henkilöjäseniä ei olisi 46% kaikista radioamatööreistä, vaan 23%. Kuitenkin ajan kanssa ainakin 1/3 suorittaisi perusluokan tutkinnon ja 1/9 yleisluokan tutkinnon ja ehkä jos Suomen Radioamatööriliitto tosissaan alkaisi kilpailla postmodernin ihmisen, sen 20 vuotta - 40 vuotta nuoremma, vapaa-ajasta, nettona ehkä Suomen Radioamatööriliitonkin jäsenmäärä jäisi 30%:iin saavuttaen vajaan 3000:n asemesta jälleen 4000. Eletään sulavalla jäälautalla ja leikataan Radioamastöörin numeromäärää, poistetaan @sral.fi , lopulta ei ole jäljellä kuin oksaton runko ja liian myöhään myytävä toimitila. PItää hyväksyä uudet ihmiset,kolmosluokkalaiset ja se, että SRALn osuuden on edelleen vähennyttävä radioamatöörikunnasta, jotta SRALiin saadaan jäseniä kolmasosa lisää. "Ajan kanssa", sano Askela (Artjärveltä). Tämä kasvumallin muodostaminen ei ole helppoa kilpailuyhteiskunnassa. Laajaperäisyys on optio ja voimaperäisyys kuihduttaa luonnolisen poistuman tahtia.
https://www.youtube.com/watch?v=hli1fuk ... hannel=TV2
Saksassa aloitettiin N-luokka, jotta saadaan uusia radioamatöörejä, Venäjällä myönnettiin yleisluokan oikeudet perusluokkalaisille tehojen suhteen. Eroa on enää vain se, että yleisluokkalaisen tulee osata sähköttää ja että hänen kutsumerkkinsä suffiksi ei ole kolmimerkkinen, vaan kaksimerkkinen. Suomessahan tuon saa perusluokkalaienn maksamalla vanity call sign:sta. Yhdysvalloissa on III luokkana Technical. Yhdysvalloissa technical -luokassa onn 51% radioamatööreistä. III luokan radioamatööritutkinnolla saisi sopimuspalokuntalaiset ja pelastajat toistimille, https://automatic.sral.fi ja niin ikään tekstaamaan DMR:llä. WinLink on hyvä, VaRAC on hyvä, FT8 on hyvä ja JS8(Call), mutta voisi olla niin, että radioamatöörillä olisi APRS käytössä ja 1-3 DMR-tunnusta kutsumerkilleen hieman OH2LAK:n malliin. Yhdellä venäläiselä kerholla on kutsumerkkiinsä 9 DMR-tunnusta.
Kerhoilla voisi olla 50 W:n DMR-autokone ja jagiantenneja, mitä katsikaisijasta voisi vaihdella hyvinvointialueen tai naapurihyvinvointialueen DMR:lle. Kerhot ovat varustelleet DMR:ää kiitettävästi https://automatic.sral.fi/index.php?p=l ... us=all&ft= mutta niitä ei markkinoida ulkopuolisille kesämökki - koti -viestintäratkaisuna tekstiviestein.
Kun Venäjällä on luovuttu sähkötyksen vaatimisesta Neuvostoliiton aikaisesta ja myönnetty 1 000 W:n teho perusluokan radioamatöörille niin kuin yleisluokan 1 000 W, voisi Suomessa harkita 80 metrin aaltoalueen kehittämiseksi sitä, että perusluokan radioamatöörile myönnettäisiin 120 W:n asemesta 300 W, jolloin mahdollistuisi se, että ensimmäisen vuoden perusluokkalaiset kokeilevat kaikenlaista 100 €:n - 300 €:n QRP-radioilla, mutta saavat kerholta lainaksi 500 €:n / 300 W:n HF-vahvistimen ja saavat yhteyden Keski-Suomen tai Pohjois-Karjalan pohjoispuolelle Kainuuseee ja Pohjois-Pohjanmaalle. "Keep up with the Joneses" - tai nyt ainakin saksalaisten ja venäläisten europonnistelujen tahdissa.
Olisi melko tärkeää yhdistää Oulu - Kajaani - Kuhmo -linja Etelä-Suomeen myös puheella. Oulun seutu kuulostaa vaisulta etelään huomioon ottaen ihmisten Nokian matkapuhelinten jälkeisen jäännösvarakkuuden ja tietoliikenneteknilllisen sivistystason.