Kolmen Patterin Kenttäkisa (HF)

[oh2jin]

Aikoinaan 1980-luvulla oli tapana järjestää perinteikkäitä kolmen patterin kenttäkisoja, joissa pidettiin maastosta yhteyksiä itse rakennetuilla rigeillä, joiden virtalähteenä tuli käyttää kolmea litteää 4,5 V taskulampun paristoa. Asemat toki sijoittuivat hyvinkin lähekkäin kisa-alueella, mutta yhteyksiä syntyi, vaikka tehotasot olivatkin enintään 1...2 W. Kisoissa käytetty bandi oli luonnollisesti 80 m.

Olen viime aikoina testannut noita 1/2 W yhteyksiä, tosin käyttäen Yaesu FT-817 rigiä ja 8 Ah akkupakkia. Antennina on joku 40...50 m lanka sekä vastapaino. Radion selkään pultattua viritintä käytän. Yhteydet pelaavat ihan siinä missä rapiat kolmekymmentä vuotta takaperinkin, eli koko P-Eurooppa on riittävällä sinnikkyydellä mahdolista työskennellä noilla tehoilla ja kotimaassa muodostuu hyvinkin varmoja yhteysjänteitä. Tämä on nyt sitä NVIS-modea, ainakin Viestimies-kirjan mukaan tuollainen matalalle asennettu lanka tai dipolikin keilaa lähes kaiken suoraan ylöspäin, ks. liitekuvassa näkyvä antenniratkaisu.

Onko nykyisellään kiinnostusta rakennella tai sitten modailla kaupallisista radioista enemmän tai vähemmän kenttäkäyttöisiä HF-radioasemia? Itse olen laittanut kapeilla CW-suotimilla varustamani Yaesun selkään autotunerin (LDG Z 100) ja asema voidaan perustaa maastoon, telttaan/parakkiin tai sitten ajoneuvoon. Vaikka en saa antennille korkeutta kuin 2 m, syntyy ihan kelvollisia yhteyksiä n. 200...300 km etäisyyksille.

Voisiko tämän tyyppisiä "yhden watin tapahtumia" alkaa syntymään enemmän tai vähemmän spontaanisti vaikkapa tuonne 3558 ympärille, josta käsin on muuten helppo monitoroida myös 556 sekä 560 PRT/QRP reikiä? Kaikkienhan ei luonnollisetikaan ole järkevää sijoittaa asemaansa "samaan ryteikköön", vaan asemia kannattaisikin hajauttaa ympäri valtakunnan korpia

HF_alueenn _vaakalanka_ajoneuvoantenni_Viestimies_2011.jpg (86.7 KiB) Katsottu 9960 kertaa

[oh2jin]

Uutistietojen mukaan oli jollain luokalla oppilasaines, josta yksikään ei juossut Cooperin testissä yli 2000 m. Itse en usko Cooperiin, vaan kysymys on "taistelijan" kenttäkelpoisuudesta kokonaisuudessaan

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkel ... n-kunnolle

Nuoriso pitää saadaa maastoon, kuten tuossa artikkelissa joku äiti toteaakin. Itse korostaisin että rigien kanssa ja yöksi. Siellä ei ole mitään pelättävää eikä tarvitse olla yksin. Savu nousee, saa kuunnella metsän ääniä sekä radion rähinää.

Tässä olisi saumaa viedä Cooperissa "epäonnistuneita" pentuja metsään testsaamaan, Uskoakseni asfaltilla juoksemaan tottuneet liikunnanmaikatkin yllättyisivät tuloksista. Kokemukseni mukaan moni jo eläkeikää lähestyvä viinaan menevä skappari ei pärjännyt Cooperissa tms testeissä, mutta annapahan olla kun vedettiin viestivermeitä ja kaapelia metsään tai oltiin muuten maastossa. Nöin kun "kolmentonnin" miehet jäivät kannon nokkaan puhaltamaan kun viittäkymppiä lähestyvä 120 kiloinen kapteeni veti yhtä soittoa viisi kilometriä lakua ryteikköön

Väitän että nuorison fyysisen suorituskyvyn kehnot testitulokset johtuvat osaltaan kehnoista testausmenetelmistä ja lyttää suotta oppilaan innostuksen. Oikeampi tapa on laittaa "taistelija" maastoon ja katsoa kuinka toimii!