Maanpuolustajat mastoineen

[oh2op]

https://www.hs.fi/tiede/art-2000010996369.html

Kannattaisikohan Suomen Radioamatööriliitossa tutkia, ovatko ne, joilla on kolmioteräsmasto, vaikkapa 42 metriin saakka takapihallaan tai nyt edes 30-metrinen, innokkaampia käymään aseelliseen taisteluun, pysymään kunnossa tai ainakin painoindeksissä, kuin dipolia kymmeneen metriin heittopainolla tai virvelillä virittävät QRP-miehet ja -naiset tai OHFF-väki? Jotenkin vaikuttaa siltä. että kuitenkin QRP:llä on melkoista päällystöä, mutta myös rauhanmiehiä ja kasvissyöjiä aivan vihreinä.

Jos ei oteta sissien kovaa ydintä QRP:ltä, niin sanoisin, että kylmänsodan aikaiset LA-miehet ovat sitkeää rotua, vaikka heitä nyt ei välttämättä juhlavalokuvissa näykään ja vaikka ala-HF -taustaisi mahtiradioamatöörejä varoessaan pitävät matalaa profiilia.

VIelä 1980-luvulla "siellä jossain" määrättiin maitopientilallisia 330 vuorokauden palvelukseen isänmaallisesta syystä: piti varmistaa, ettei viestijoukkoihin tule liian suurta kriittistä massaa teknillisesti päteviä, mutta vain kaupunkilaisia, joista saattoi kasvaa asuntovelallisia, mutta jotka eivät omistaneet puolustettavaa maata; peltoja ja metsiä. Joillekin korpraalin arvoa saamattomille maitotilallisille olisi hyvin riittänyt 330 vuorokauden sijaan 240 vuorokautta, jääkärin sotilasarvo ja mahdollisuus mennä kotitilalle heinätöihin.

Nykyään tilakoko on jo sellaiset runsaat 40 hehtaaria ja lehmämäärä on 40 - 400, joten maanviljely ei ole enää vain pienviljelijän luonnonläheinen ja terve elämäntapa metsätöiden ja metsästyksen kera, vaan se on pienteollisuutta suuressa mittakaavassa, mistä seuraa se, ettei maanomistaja voi olla enää maanpuolustaja. Maata puolustavat vuokralla asuvat ja asuntovelalliset.

Tämä ajatus valkuaisentuotantokyvystä elintarvikehuolloksi on laajennut siihenkin, että myös suurimmat viljanviljelijät alkavat olla asepalveluksesta vapautettuja vaikka erikoiskasveja lukuunottamatta kiireintä on toukokuussa kaksi viikkoa kylvämistä, toukotöitä ja kaksi viikkoa elokuussa elonkorjuuta puimisineen.

Kun pitää olla tasa-arvoa, on tietenkin niin, etteivät välttämättä edes maata omistavat pellonvuokraajanaiset ole työvelvollisia 18-vuotiaina - 68-vuotiaina. vaan he kulkevat tiedostoissa viljanviljelöinä, vaikka olisivat enää vain maanvuokraajina viljanviljelulampuodille.

Tasavalta alkaa erikoistua suurvallaksi, missä kansalaisoikeuksia alkaa vastata kovin erilainen kirjo kansalaisvelvollisuuksia. Erikoistuminen tuottaa heimoja niin kuin Siinain erämaassa kolmetuhatta vuotta sitten, joilla on erilaisia velvollisuuksia; pieniä, suuria, merkittäviä ja ylläpitäviä. Suomessa yhteydenpidon ydin on kahvipannu tai kahvinkeitin, grillimakkaja ja saunanlaude. Puheverkko voidaan muodostaa sähköttä ja ukkosettakin noin 300 Hz - vajaat 3000 Hz kahdella korvalla stereona.

Ehkä kuitenkin pätevin yleiskansalainen RF:llä on se, joka on 9-vuotiaana - 17-vuotiaana perusluokan radioamatööri ja 18-vuotiaana - 29-vuotiaana viestimies tai viestinainen. Puolustusvoimien M18 harjaannuttaa UHF:ään nykykaikaisella tavalla, mitä mikään HF:ään tai vapaamielisyydestä VHF:ään tai UHF:ääkään suuntautunut radioamatööriyhteisö ei kykene sille sallituilla siviililaitteilla. M o l e m p i parempi.

Radioamatöörien määrä voisi lisääntyä 6000:sta 12 000:een, jos Suomen Radioamatööriliitto etujärjestöä simuloivana enää vain 46%:n kannatuksella esittelisi liikenne- ja viestintävirastolle III luokan radioamatööritutkinnon, K + T0. Yhdysvalloissa 51% radioamatööreistä on jo ja vielä III luokan radioamatöörejä. Yhdysvallat on niin kapitalistinen markkinatalous, että siellä ei aivan aina jäädä kiinni perinteeseen ja muistoihin, vaan edetään tekniikan mukana kaupallisesti. Järjestövakasu tarvitsee mausteeseen yksilöllistä vapautta, dynaamisia voimia. Ennen vuoden 1927 Suomen Radioamatööriliiton perustamista radioamatööritoiminta oli 1921-1926 Nuoren Voiman Liitolla. Ennen Nuoren Voiman Liittoa oli Voimaliitto http://voimaliitto.fi .

Edes radioamatöörilaitteet eivät välttämättä kehity, mikäli radioamatöörimäärä on kiinni I luokan radioamatööreistä, yleisluokan radioamatööreistä, ja perikuntien käytettyinä myydyistä tai lahjoitetuista laitteita, mitkä olivat uusia isän ja äidin teini-iässä.