Verkkopäiväkirjailijoista verkkokantatoimittajia

[oh2op]

https://www.verkkouutiset.fi/a/vladimir ... /#80a6fd37

Informaatiosodankäynti alkaa muistuttaa tavanomaista sodankäyntiä. Tarvitaan reserviläisiä riviin suurkustantamojen ja valtionradioiden kantahenkilökunnan, sananvapauden ammattilaisten, jatkoksi. Onko kieli-, mieli- ja mediakartelli epäonnistunut? No tuskin, vaan se voimautuu ponnisteluihin.

Menetelmä ei ole pelkkään suurvaltapolitiikkaa, vaan on käytössä myös Suomessa:

"Rysky" on saanut kiinnityksen Yleisradioon sisältötuottajana
https://yle.fi/uutiset/18-158847

Myös tutkijoita, kuten Sillanpäätä, tarvitaan informaatiosodankäynnin rintamalle: tämä vastaa eräänlaista erikoisupseeriammattikuntaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Kastehelmi

Myös muita kuin valtio-oppien harjoittajia tarvitaan yksityiseltä sektorilta elävöittäjiksi. Erikoistoimittaja on kuin erikoismies, henkilö
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakel_Liekki

Melko keskeistä on se, ettei "pysytä (painetulla) paperilla", vaan tuulipölytetään kustannustehokkaasti Internetissä. Ennen toimittajuus oli nykyistä suppeampi ammatti. Käytiin Tampereen yliopistossa tiedotusopin opintoja tai jos ei haluttu kuulua uudistavaan joukkoon, ja oltiin virkakiellossa Sanomaan niin Helsingin Sanomien toimittajakoulu. Silti jo tuolloinkin erikoisoperaatioihin tarvittiin joku virkamiesvirkamies tai tutkijavirkamies. Yliopistojen virathan on jo muutettu toimiksi, jotta tutkijoita voitaisiin erottaa helpommin painopisteiden saamiseksi vapaan ja riippumattoman tieteen harjoittamiseen. Suomessa sanomalehtipaperin vankin kannattaja lienee Keskisuomalainen-yhtymä, joka on keräillyt vähäpainoksisiakin lehtiä runsaasti. Julkaisemisessa on toinenkin piirre: tabloidisoituminen. Merkittävistä sanomalehdistä enää vain Maaseudun Tulevaisuus, jolla on vakaita kestotilaajia on "laajalehti", broad sheet. Se, että pitää sanoa perusteitta iskevästi pienessä tilassa, johtaa kärjistelyyn ja leimaamiseen. Tämä taas johtaa siihen, että muoto alkaa vaikuttaa enemmän kuin sisältö tyylilajina. Muoto viestinä ja muoto tyylilajina supistaa sananvapauden piiriä, koska niin moni paljastuu tyylivirheidensä ja väärän genrensä vuoksi irrelevantiksi tavikseksi.

Kun nyt sitten EMU-leikkaillaan niin ehkä seuraava aselaji sotabloggareiden jatkoksi voisi olle sotebloggarit. Taistelu inflaatioiden yhdenmukaistamiseksi ja vähäistämiseksi Euroopan rahaunionissa saattaa synnyttää sotabloggareiden rinnalle sotebloggarit.

Jotenkin järjestöjen ja liittojen kannattaisi tulla nykyajan ajanhengen, Zeitgeist:n, mukaisia järjestöbloggareita, joka loisi virallisen aseman ja houkuttelisi Alma Mediaa Sanoman ja Yleisradion lisäksi.

Vapaista bloggareista kasvaa sananvapauden kapiaisia.

Nyt saatettaisiin tarvita radiobloggari, joka rakastaisi tai ei ainakaan inhoais vapaaradisteja määränä, mistä voi kasvaa laatuakin sen jälkeen, kun ovat hankkineet perusluokan ja/tai yleisluokan. Perustelu voisi olla uskonnollinen: vaikka Yhdysvaltain ydinasevarjo on, ja suojaa helteeltä, niin silti tarvitaan omiakin toimia pelastukseksi, väestönsuojelua ja verkkosähköstä riippumattomia radioverkkoja, missä voi olla jollenkin pelastus.

Turvallisuus ei useinkaan ole järkevää, koska se on pelon ja tunteiden tuottama "todellisuus", mitä kirjoitetaan jopa paperille, ja minkä rohkeimmat allekirjoittavatkin viranomaistoimena.