Kulttuurin kulutusta

[oh2op]

https://demokraatti.fi/kulttuuri-inho-k ... -vastuulle

Kulttuuri tulee maanviljelystä. Kun 8000 vuotta sitten alettiin siirtyä metsästyksestä ja keräilystä maanviljelyyn, muodostui maanomistus, valtiot, verotus kastelujärjestelmän rahoittamiseksi, suuret ammattiarmeijat alueen puolustukseksi ja maanviljelijä-maaorjien kielto kantaa asetta lopulta. Maatalouden ylijäämä mahdollisti poppamiehet, papit, muun virkamiehistön ja edellyttivät verottajaa. Luolamiehen elinikäkin piteni 35 vuodesta - 40 vuodesta 60 vuoteen maatalouden tuottaman ylijäämän vuoksi. Tosin edelleen suurehko lapsikuolleisuus piti tilastollisen eliniän melko vaatimattomana edelleen.

Ilmeisesti on niin, että se, jos valokuvaa luontoa ja laittaa tulokset 4 000 000 000 ihmisen saataville maksuttomalle, mutta mainosrahoitteiselle Internet-alustalle, ei varsinaisesti ole kulttuuria niin kuin esimerkiksi liikevaihtoa tuottava teatteri teattereineen, ammattinäyttelijöineen tai kaupungin sinfoniaorkesteri.

Periaatteessa mikä tahansa vapaa-ajantoiminto voidaan selittää verovaroin tuettavaksi kulttuuriksi, kunhan selitys, käsikirjoittajat, ovat riittävän taitavia ja tarina itsessään on riittävän hyvä. IOTA, OHFF, POTA, SOTA, WCA ja QRP voidaan selittää luontoliikunnaksi ja kansanterveydeksi tilanteessa, missä sote tuottaa alijäämää, valtio velkaantuu ja pitäisi asevarustellakin vuodesta 1991 vuoteen 2025 leveästi. Pitäisi selittää harrasteen rahoituskelpoisuus ja palauttaa nuorisoavustuskelpoisuus. Melko halpaa QRP:ä on G-106 https://www.rigpix.com/xiegu/g106.htm . Se kannattaisi tutkia Suomessakin toisen ja kolmannen harmonisen osalta ja herkkyytensä osalta. Tulokset voisi julkaista Radioamatöörissä. Toinen askel on sitten se, miten QRP-radiolle saadaan vahvistimella 100 W melko halvalla. Sekin pitäisi tutkia. Pitäisi mielenkiintoisten ongelmien lisäksi esittää myös ratkaisuja ja "closata kauppa". Paljon markkinoidaan kaikenlaista, mutta myyntityötä ei ole juuri havaittavissa.

Radioamatööritoiminnassa on kansainvälisesti, ylikansallisesti, esillä vuoden 1928 the ham spirit. Radioamatööri tarvitsee yhteyteensä vasta-aseman, mieluummin kuitenkin avuliaan myötäaseman, joka neuvoo signaaliin liittyen. Tätä ennen Suomessa oli 1921-1926 kansallinen radioaate Nuoren Voiman Liitossa, mitä ei oltu vielä sidottu edelleenkin nuorsuomalaisesti Suomen puolustusvoimien sotilasradiosähköttäjien farmijoukkueeksi. Jos nyt sadasta viestijoukkojen alokkaasta analogisella kaudella 7%-10% saatiin 80 merkillä minuutissa ensimmäisen luokan sotilasradiosähköttäjä 3 000 000:n - 4 500 000:n väestöllä, niin tuo taso oli 190 000 000 asukkaan Neuvostoliitossa 100 merkkiä minuutissa. Ei siis ihme, että Suomen Radioamatööriliitto kilpaili takamatkalta DOSAAFin kanssa niin väestöllisesti kuin sähkötysnopeudellisestikin, ja näin ollen mentiin radioamatööriydessäkin sähkötysnopeus edellä. Sama puolustuspoliittinen suuntaus oli toki muissakin maissa puolueettomassa radioamatööritoiminnassa, minkä valtiot sallivat aikana, jolloin ei ollut valokuvaussatelliitteja tiedustelutoiminnaksi ja vakoilijatkin sähköttivät pienin tehoin kauas. Sähkötys on klassista sivistystä niin kuin kreikka ja latina, mistä jälkimmäinenkin hävisi lukoista 1970-luvulla. Lennokit tekevät radioskannauksesta yleissivistystä. Korkeakulttuurisemmat suuntivat ja purkavat.

Tämä laadun nostaminen aiheutti radioharrastuksen sammumiseen monessa kunnassa yhdessä 1930-luvun laman lisäksi sen, että toiminta joillain paikkakunnilla alkoi elpyä vasta 30 vuoden päästä, 1950-luvun loppupuolella. Laatu ilmeisesti aiheutti myös niukkuutta 1939. Suomessa oli syksyllä 1939 vain 188 radioamatööriä, joista aluksi vain 21 hakeutui tai ajautui Suomen puolustusvoimien radiotehtäviin. Tarvittiin avuksi nuoret naiset, Lotta Svärd, jo keväällä 1940. Laadusta ei tule laatua, vaan näivettyminen. Määrästä tulee laatua, jos tulee, oikein opastettuna. Operatiivis-taktinen näkökulma ajoittain sumentaa johtoajatuksen, strategian.