Norjalaisten rahat

[oh2op]

https://www.verkkouutiset.fi/a/ekonomis ... /#0ae14705

Käytännössä myös Japanissa, missä julkisen velan osuus on - tosin kelluvin valuuttakurssein - joskus 200% vuoden kansantuotteesta, käytetään rakentamista deflaatiota torjuvana elvytyshankkeena. Japani on ollut 1990-luvun alusta deflaatiovaarassa. Euroopan keskuspankilla on deflaatiovaaran vuoksi 2%:n inflaatiotavoite.

Tavallaan asevarustelukin on julkista keynesiläistä kysyntää. Jos sen ohessa parannetaan VHF-radioverkkoja siltä varalta, että sähkön kantaverkko ohjustetaan tai liitopommiteaan ja menetetään matkapuhelinverkkoa ja virtuaalia, on tietenkin radioharrastustoiminta infrastruktuurirakentamiseen verrattava meno, julkinen, niin kuin väestösuojat, väestönsuojelu tai kertausharjoitukset.

Niiden, jotka 40-vuotiaina - 50-vuotiaina ovat menettäneet sodanajan sijoituksensa, saattaisi kannattaa suuntautua kunnallis- ja hyvinvointialuepolitiikkaan tukemaan vapaaradismia ja perusluokan radioamatööriyttä. Näin 10 viimeistä - 20 viimeistä vuotta reserviläisyydestä saataisiin edes jonkinlaiseen hyötykäyttöön pelastustoimeksi ja väestönsuojeluksi. Mittasuhteiden käsittämiseksi lähes asumattomilla alueilla suosittelen matkaa Inarin tai Enontekiölle, ellei nyt aivan Mongolian Kiinan rajalle tai vain Permiin ja Solikamskiin Uralille. Vaikka 4 000 000 000 ihmistä surffaa Internetissä, silti aluiden ja pinta-alojen affektiiviseen käsittämiseen tarvitaan jonkin verran interreilaamista. Alikersantista vääpeliksi voisi edetä niinkin, että paikallispataljoonan esikunta- ja viestikomppania järjestää hyvinvointialueelle virka-apujoukkueen, jolloin pätevöitymisellä VHF-verkkoihin voi ansaita kertausharjoitusvuorokausia vaikka Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta sekä mielellään osaksi selustan, hyvinvointialueen, piikkiin. Reserviupseereilla on vähemmän arvoja. Sodanajan perusyksikköä voi päälliköidä vajaa 30-vuotias luutnantti, vajaa 40-vuotias yliluutnantti tai miltei juuri 50-vuotias kapteeni, joten tosiasiassa reserviupseerien sotilasarvoilla ei ole merkitystä muussa kuin kunnallisvaalikampanjassa, aluevaalikampanjassa tai eduskuntavaalikampanjassa.

Radioamatöörejä on lukumääräisesti liian vähän vaikuttamaan millään vähemmistöllä kunnanvaltuustojen, aluevaltuustojen tai edes eduskunnan kautta. Siksi pitäisi politisoitu ujuttamalla työllisyyshankkeena, QRP:llä kansanterveyshankkeena, edistää vapaaradismia vaikkapa ehdottamalla 155 MHz:n vapaaradiota Ruotsin tapaan ja lopettaa III luokan radioamatööritutkinnon vastustaminen. Kun väestö ikääntyy pystyyn neljän sukupolven yhteiskunnaksi, missä miehet elävät 79-vuotiaiksi ja naiset 84-vuotiaiksi, on tietenkin niin, että kannustetaan kansanterveydelliseen liikkumiseen. Näin ollen mukaan tulee Linnaistensuon pitkospuut, HF-QRP, OHFF, POTA, SOTA, WCA jne., mitkä pitäisi tavaramerkittää hyvinvointialueilla kansanterveydeksi luonnossa. Diakonian henkiselle huollolle, mikä on hyvinvointialueen pelastustoimen tukena, voisi olla radiotoimintaakin, samoin 4H:lla niin kuin radiopartiolaisilla vähäisesti jo on. Osa partio-ohjaajista on reservin tiedustelijoita, sissisetiä.

Käytännössä radioamatööriharrastus ajautui näpertämiseen jo vuonna 1926-1927, kun rekisteröitiin Nuoren Voiman Liiton radioamatöörien jatkoksi Suomen Radioamatööriliitto, joka 1926 suuressa reduktiossa pääsi eroon 62% jäsenistään: kuuntelijoista ja heikommista sähköttäjistä. Tämä ja 1929 alkanut lama takasivat sen, että monessa kunnassa radioamatööritoiminta palasi vasta 1950-luvun lopulla, kun sotakorvaukset oli maksettu 1952 Helsingin olympilaisiksi merkittävin Neuvostoliiton myöntämin alennuksin ja talous alkoi oieta. Päätöksellä, minkä mukaan radioamatööreistä tuli Suomen puolustuvoimien sotilasradiosähköttäjien farmijoukkue, aiheutui harrasteelle noin 30 vuoden vahinko. Seuraava kunnianhimoinen kehittämishanke oli 23 pätevyystutkijan erottaminen 26.1.2017 kaikkiaan maan 51:stä laajahkon maan pätevyystutkijaverkostosta. 1948 kun radioamatööritoiminta oli 1947 vapautettu sodan jälkeen, piti radioamatöörien perustaa Suomen Kuuntelija-Amatöörit, koska nämä eivät samoilla taajuuksilla ja antenneilla mahtuneet Suomen Radioamatööriliittoon.

Paljon esitetään näkemyksiä, minkä perusteella oletetaan, että noin 60 radioamatööriä päätyi eversti Hallamaan sotilastiedusteluun tai ainakin kaukopartioita tukeviksi selustaradisteiksi. 1939 oli 188 radioamatööriä Suomessa, joiden oli pakko kuulua 1927 alkaen Suomen Radioamatööriliittoon. Heistä 21 oli asepalveluksessa radioihin liittyen. Tämä näkyy vuoden 1939 OH-luettelosta. Ne 40 tulivat radioamatööreiksi vasta sen jälkeen kun olivat jo olleet radioihin liittyen asepalveluksessa eli toisin sanoen muu tehtävä tai harrastus johti radioamatööriyteenkin eikä radioamatööriys ja sähkötystaito olleet riittävän laajoja Suomessa, jottei olisi tarvittu naisia, Lotta Svärdiä, sähköttömään, mutta hoitamaan myös puhelinkeskuksia. Radioamatööritoiminta oli Suomessa kiellettyä 16.9.1939-1947 Saksan Puolaan hyökkäyksestä valvontakomission aikaiseen jälkiselvittelyyn. 16.9.1939 Neuvostoliitto sai päätökseen Halhin-Golin taistelut https://fi.wikipedia.org/wiki/Halhin-Golin_taistelut Japania vastaan ja saattoi ottaa osansa 17.9.1939 Puolasta ukrainalaisten ja valkovenäläisten suojelemiseksi. Tästä muodostui Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan länsiraja, kun Itä-Galitsia siirtyi Puolalta Ukrainan sosialistiselle neuvostotasavallalle. Länsi-Ukrainassa asuu harrasta ja perhekeskeistä väkeä https://www.youtube.com/watch?v=1R7MTG-rGCo , minkä asenteita joukkotiedotus epäilee vain vähän sopivaksi liberaaliin Euroopan unioniin.

Nykyään sähköpostit toimivat, satelliitit toimivat, puhelimet toimivat, vaikka käytäisiin materiaalitaistelua Ukraina erikoissotilasoperaationa. Tietoa tulee, miten paljon tahansa vapaasti jopa tarkkoina satelliittikuvina, jottei tarvitse lähettää tiedustelulentokonetta valokuvaamaan putoamisen riskillä.

Olisiko nyt niin, että Suomen radiosankareita eivät olisi niinkään radioamatöörien hallituksessa 1926-1927 istuneet herrat, vaan keväästä 1940 sähköttömään ja puhelinkeskuksiakin hoitamaan opetelleet vapaaehtoiset lukumääräisesti lukuisatLotta Svärdin nuoret naiset? Luovutetuista alueista huolimatta edelleen laajassa maassa pitää olla neulanterävien päiden lisäksi myös riittävät hartiat.

Tämä luterilaiset pyrkimykset: "suolaruoka ensiksi ja vasta sitten makeaa fonea" johtavat liberaalissa maailmassa sen, että ihmiset käyttävät vapaa-aikansa mieluummin Facebookissa, Instagramissa, Tiktok:ssa ja X:ssä kuin opettelevat LC-piirin, induktiivisen ja kapasitiivisen reaktanssin impedanssiksi tai sitten topografiaa line-of-sight VHF:llä ja UHF:llä. Kannattanee muistaa, että olisi hyödyllistä se, että myös 9-vuotiaista - 17-vuotiaista tulisi radioamatöörejä. Perusluokan T1 on vaikea niille, joille peruskoulun kahdeksannen luokan fysiikka ei tarjoa riittäviä tietoja induktiokelasta ja kondensaattorista. Sähkö ja sähkömagnetismi lukiossa tulevat perusteellisemmin esille toisella luokalla vasta 17-vuotiaille. Tämän vuoksi olisi hyvä alueellisesti varmistaa se, että olisi kolmannen luokan radioamatööritutkinto T0:lla, jotta ei muodostu tilannetta, missä hyvinvointialueen radio-osaajat opintojen ja muiden syiden vuoksi asuvatkin jo toisella hyvinvointialueella tai Helsingin kaupungissa. Radioamatööritoiminta on paljolti keskittynyt HF:lle, 3 MHz - 30 MHz ja onneksi myös FT8:lla ja 5 W:lla, mutta maan paras UHF näkemys kehittyvin doktriinein tulee viestijoukoista M18:n kautta, mikä on ymmärrettävästi osaksi tietoturvaluokkaa 4 "viranomaiskäyttö" eli entinen "ei tietoa sivullisille". Näin ollen tähän perehtymiseen tarvitaan mielellään radioamatööriys ja aktiivihaku viestijoukkoihin,

Länsimaiseen yhteiskuntaan kuulu se, että vapaaradistikin on ihminen, jolla on joitain alkeellisia ihmisoikeuksia pätevien maailmassa, vaikkei olekaan laivaradiosähköttäjä, joka muuttui maailmamarkkinataloudessa tarpeettomaksi 1978 GMDSS:n myötä tai kylmänsodan aikainen analoginen kantoaaltoa digitaalisesti pätkivät sotilasradiosähköttäjä. Sähkötys on klassista sivistystä niin kuin latina ja kreikka, vaikkeivat näitä enää osanne kunnolla edes jumaluusoppineet.

Yritys tehdä radioamatööreistä Suomen puolustusvoimien sotilasradiosähköttäjien farmijoukkue oli hyvä ja kunniakas, mutta materiaalitaistelussa se johti riittämättömyytensä vuoksi naisten hyväksikäyttöön, siihen, että Lotta Svärdin jäsenistä tehtiin viestimiehiä. Aina kun pätevät suunnittelevat maailmaa, ovat tulokset usein määrällisesti riittämättömiä. Neuvostoliitossa työläisten ja talonpoikien puna-armeijassa ensimmäisen luokan sotilasradiosähköttäjä oli 100 merkin toveri, ei 80 merkin kaveri. Tämän mahdollisti maan valtava väkiluku.

Suomessa suurta ei ole väkiluku, Berliini ja Hampurin kokoinen, Pietarin kokoinen väkiluvu, vaan suurenmoista on Suomen pinta-ala, mikä on 94% Saksan liittotasavallan pinta-alasta. On hyvä ajatus laskea radioamatöörien määriä myös neliökilometrille, jotta ymmärrettäisiin, ettei 17 000 km2:n Inarin kunta ole kuin 6 km2:n Kauniaisten kaupunki, minkä voi hoitaa suunnittelematta vaikka PMR446:lla.