14 vuotta vankeutta vierassotimisesta

[oh2op]

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011165145.html

Suomen tasavallan virallinen ulkopoliittinen linja on tukea aseitakin toimittamalla Ukrainan asevoimien taistelua ainakin Ukrainan valtioalueella Venäjän federaation asevoimia vastaan. Millään Euroopan unioinin 27 jäsenvaltiosta eikä brittiläisen kansainyhteisön jäsenvaltioista ole sotatilaa Venäjän federaation kanssa.

Edes Ukrainalla ei ole sotatilaa, mutta ei ole kyllä diplomaattisuhteitakaan Venäjän federaation kanssa, ja silti käydään neuvotteluja mm. sotavankien vapauttamisesta.

Kun Venäjän federaatiolla ja Ukrainalla ei ole sotatilaa, ei ole laillista perustetta sille, että vieraan valtion virallinen armeija olisi Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan 1991 tunnustettujen rajojen, Ukrainan tasavallan, valtioalueella, ellei kehitetä jotain perustetta siitä, että jollain lailla ja jonkin sopimuksen perusteella se suojelisi joitain loukkaamattomia ihmisoikeuksia.

Nyt sitten tulee se mielenkiintoinen kohta. On melko kiinnostavaa ainakin Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltioille ottaa selvää, miten uutuudet toimivat Venäjän federaation asevoimien aseituksen, vanhan, uudistetun ja uuden kanssa samoin kuin myös radiospektrillä toimivat järjestelmät, mm. lennokit, ohjukset ja radiohäirintä sekä sen väistäminen.

Tämän vuoksi on sitten melko keskeistä oppia siitä, miten Venäjän federaation asevoimien ja Ukrainan asevoimien radiojärjestelmät kehittyvät 2022-2025 Baofeng UV-5R:stä vuodelta 2014 sitä ajanmukaisempiin järjestelmiin, vaikka DMR:n kautta.

Tätä kokemusta Ukrainasta hankkivat monet vierastaistelijat ja suomalaiset. Pitäisi nyt kuitenkin ymmärtää olla valokuvaamatta itseään ja facebookkaamatta nimeään 4 000 000 000 käyttäjän Internetiin, koska jatkossa voi tulla vaikeuksia rauhan koitettua jopa siitä, että käy tankkaamassa Svetogorskissa tai Viipurissa tai käväisee Narvasta Pihkovan suuntaan. Pohjalla voi olla venäläinen tuomio, mihin pääsemiseksi Suomessa ei riitä tappo, vaan tarvittaisiin murha ja elinkautinen. Ilman tuomiota poissa olevanakin voi saada syytteen ja tuomion. Otavamedia, Sanoma ja Yleisradio yrittävät esittää luotettavuuttaan siitä, että ne ovat "nähneet haastateltavan tiedot". No on hyvä, että on luotettavankin oloista uutisointia, mutta julkisuuteen pyrkivä kustannusliiketoiminta ei ole erityisen hyvä säilyttämään ajoittain valtionsalaisuuksia. Kannattaisi olla siis enemmän esillä valokuvatta ja nimettä.

Toinen asia on sitten se, että tuomion uhalla voidaan kiristää lähimmäisiä, omaisia ja sukulaisia. Sekin kuuluu suurvaltojen oikeusvaltioajatteluun, koska voittajina ne ovat usein mielestään oikeassakin.

Kiristäminen, lahjohta tai ainakin painostaminen kuuluu hyvään kansainvälisten suhteiden käytäntöön niin kuin prostituutio ja huume- sekä asekauppa. Mikään osallistujista ei kiirehdi selittämään äänestäjille julkisuudessa, miten tehokas hallitus on.

Kannattaisi ottaa selvää siitä, miten kenttäviestintä toimii, mutta ei tallentaa tietäjiä Gmailiin, Hotmailiin, Xään, Facebookiin eikä puhelimeen Elisalle, DNA:lle eikä Telialle. Kahdenkymmenen vuoden päästä saamme lukea sankareiden muistelia, missä kaikki ylikansallinen tietoliikenne oli solutettu ja asiakkaat käyttivät selkokieltä.

1915-1917 suomalaisia oli maanpetoksellisella puolella saksanjääkäreinä preussilaisessa jääkäripataljoona 27:ssä runsas tuhat aktiivisesti. Venäjän keisarikunnan ja demilitarisoidussa Suomen suuriruhtinaskunnassa oli saman verran aatelisupseereiden lisäksi, mutta vapaaehtoisina. Suomenruotsalaisesta aateliston miehistä 1/4 palveli ammattisotilaina Venäjän keisarikunnan armeijassa. Heidän työantatajansa oli selvä. Sen sijaan koska sisällissodan voittivat Suomen suojeluskunnat saksanjääkäreinkin, ei näitä vuosien 1914-1917 miehiä muistella, koska he taistelivat silloin "laillisen" (sorto)hallituksen puolella, minkä tavoitteena oli 1899 alusta yhdentää Suomen suuriruhtinaskuntaa muuhun Venäjän keisarikuntaan.

1936-1939 Espanjan sisällissodassa oli yhtä paljon suomalaisia Espanjan tasavallan laillisen hallituksen puolella kuin kansallismielisten ja sodan voittavien kapinallistenkin puolella. Suomen Rudolf Holstin reunavaltiopolitiikan jälkeen melko myöhään ulkopoliittiseksi linjaksi julistettiin pohjoismainen puolueettomuus, joten ne, jotka sotivat Espanjassa eivät välttämättä olleet kokonaan puolueettomuuslinjausta vastaankaan. Eri asia on sitten se, että koska Espanjan tasavallan puolelle kootut kansainväliset prikaati olivat myös myös kolmannen työväen internationaalin, kommunistisen internationaalin, aikaansaamia, niin valtiollinen poliisi kyllä kuulusteli Espanjan tasavallan puolella taistelleita, muttei juurikaan kapinallisten. Puolueettomuudessakin istutaan lauta-aidalla ja ollaan ajoittain hieman sinne ja sitten hieman tänne kallellaan toivoen kuitenkin, ettei horjahdeta ja päästä mukaan sotimaan.

2014 muutama meni tiedottamaan Donetskin kansantasavallan puolelle Ukrainaan, mutta ei juuri muuta.

Ukrainanarmenialainen sisäasiainministeri Arsen Avakov sai paljon aikaan 2014 Krimin autonomisessa tasavallassa 2014, samoin Itä-Donbassilla. Krimin autonominen tasavalta ja uusi liittovaltiokaupunki, Sevastopol, liittyivät Venäjän federaatioon. Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat terrorismisyytteitä peläten aloittivat kapinan. Venäjänarmenialainen Sergei Lavrov etenin Zaporizhzhian ja Hersonin alueelle saakka aluksi vain 170 000 sotilaan huomautuksella diplomaattisella demarchellä 2022- . Eivät vain baltiansaksalaiset paronit hoitaneet venäläisten puolesta 1700-luvulla maan asioita, vaan samaan aikaan myös armenialainen kreivi Rumjantsev oli maan ulkoasiainministeri. Ilmeisesti venäläiset itse ovat hoitaneet asioitaan noin Krimin sodan 1853-1856 jälkeen ja ennen marraskuun 1917 vallankaappausta. Muina jaksoina on päätöksenteossa ollut niin pangermaanista kuin myös aasialaista vaikutusta, ei nyt kuitenkaan useinkaan aivan Siperiasta eikä Kiinasta lukuunottamatta 1929 rautatiekriisiä ja Mantsuria kristittyä sotalordia, joka kastoi joukkonsa kristinuskoon puutarhaletkulla.