Optinen lennätin Kronstadt - Uusikaupunki Oolannin sodan 1854-1856 aikana

oh2op · ViestiKirjoittaja **oh2op** » 28.04.2025 02:31

https://www.utupub.fi/bitstream/handle/ ... sAllowed=y

3.2. Siviiliväestö täydentää ja tehostaa merivalvontaa

3.2.1. Uudenkaupungin–Kronstadtin merivalvontalennättimen rakentaminen ja miehittäminen

Luotsipiirien johto, luotsi- ja tulliasemien henkilökunta sekä näiden alus- ja venekalusto loivat merivalvonnan tukevan rungon Suomen rannikoilla. Merivalvontaviestit kulkivat kuitenkin alusten nopeudella tai postiteitä ratsulähetein,joten tiedot eivät olleet sotatilanteessa läheskään reaaliaikaisia.

Rauhan ajan merivalvonnasta avomeren reunalla vastanneet Luotsi- ja majakkalaitoksen sekä tulliasemien henkilökunta oli kaappauspelon takia vedetty sisäsaaristoon. Venäjän laivaston aluksetkaan eivät enää partioineet merellä ylivoimaisen vihollisen luoman uhan takia. Merivalvonnan taso olisi siksi sodan aikana heikompaa kuin rauhan aikana. Krimin sodassa vihollinen tuli vain mereltä. Mielekkäiden ja ajoissa tapahtuvien torjuntatoimien onnistumisen edellytys oli siten kattava ja lähes reaaliaikainen merellisen vihollistilanteen tunteminen. Suomen rantaviivalle itärajalta Tornioon oli sijoitettu vain pieniä venäläisiä ratsuin liikkuvia kasakkajoukkojen ryhmiä eli rantaratsastajia tähystämään merelle ja raportoimaan näkemästään lähimmälle sotilasjohdolle. Nämä olivat yleensä lähes ainoita asutuskeskusten sotilasosastoja ja siksi siviiliväestö halusi juuri niiden vihollisen uhatessa poistuvan, etteivät ne olisi perusteina kaupunkeja tuhoaville pommituksille.

Nämä kasakkavartioasemat olivat tosin mereen työntyvillä niemillä ja korkeilla rantatörmillä, mutta Saaristomerellä syvä saaristo esti tähystämästä merelle. Lisäksi vähäinen silmän korkeus meren pinnasta eli Pohjanlahden rannikon mataluus ei mahdollistanut tähystystä riittävän kauas merelle. Vihollisen alusten tuntemus ja merellinen elementti sinänsä olivat muualta tulleilla ratsastavilla merivalvojilla olennaisesti heikompaa kuin rannikon olosuhteisiin rutinoituneella paikallisella väestöllä. Tämä kaikki lisäsi tarvetta saada paikallisen merimaaston tuntevaa, merellisiin olosuhteisiin rutinoitunutta henkilöstöä ja siten koko rantaviivan kattavaa tietoa vihollisen laivastosta.

Pietarin ja Varsovan välille oli jo 1839 valmistunut optinen lennätin. Sen rakentaminen oli kestänyt kolme vuotta. Keisari antoi 23.2.1854 käskyn, että rantaviivalle Hangosta Kronstadtiin tuli rakentaa optinen merivalvontalennätin. Sen kultakin optiselta linkkiasemalta voitaisiin tähystää myös merelle jakomentajalle Kronstadtiin asti. Asemat valmistuivat hyvissä ajoin avovesikauden alkuun mennessä.

Hanke oli määrätty autonomisen Suomen kustannettavaksi ja rakennettavaksi, mikä kertonee siitä, että työ haluttiin tapahtuvaksi ripeämpään tahtiin , kuin Pietarin–Puolan optisen lennättimen rakentaminen. Suomi myös maksoi lennättimen ylläpitokustannukset ja sen henkilökunnan palkat ja muut korvaukset. Venäjän laivaston ja Suomen meriekipaasien henkilökunta osallistui syksyisin asemien riisumiseen ja keväisin niiden jälleenvarustamiseen, josta palkintona asemilla olleet kiikarit luovutettiin sodan päätyttyä Venäjän laivastolle.

Lennätinasemien ketjua jatkettiin seuraavana vuonna Uuteenkaupunkiin asti. Suunnitelmissa oli jatkaa asemaketjua aina Ouluun asti, mutta hankkeesta luovuttiin suurten kustannusten takia. Asemat sijaitsivat noin 10 kilometrin etäisyyksin toisistaan. Hangon ja Kronstadtin välillä oli n. 90 merivalvonta-viestilinkkiasemaa sekä Hangon ja Uudenkaupungin välillä n. 20. Linkkiasemien risteyksissä oli kaksoisasemia. Koko linjan pituudella työskenteli lopulta 22 upseeria ja 460 miestä.2 Hanko–Uusikaupunki runkolinja kulki Turkuun asti sisäsaaristossa ja Turusta
Uuteenkaupunkiin sisämaassa, joten siihen liitettiin saariston ulkoreunasta tulevat haarat: Kemiöstä Hiittisiin viisi linkkiasemaa, Turusta Korppooseen 8–9 asemaa ja Kalannista Katanpäähän ainakin kolme asemaa.

Lennätinlinjan rakentamista ja käyttöä johti Suomen lennätinlinjan hallitus päällikkönään kenraalimajuri, paroni Casimir von Kothen, apulaisinaan viestikoodijärjestelmän kehittäjä ja Hangon–Helsingin piirin päällikkö kapteeniluutnantti C. O. Ramstedt ja kapteeniluutnantti G. A. W. Melan Helsingin–Kronstatdtin piirin päällikkönä. Viimeksi mainittu siirtyi myöhemmin von Kothenin tehtävään. Lennätinasemien sijoittelussa oli mukana myös merikapteeni A. Frans Julius Brenner. Rannikon pitäjät rakensivat viesti- ja tähystysasemien kojut ja viestimastot. Maiden omistajat luovuttivat alueet korvauksetta tähän tarkoitukseen. Asemien vartio- ja lennätinmiehinä sekä tukihenkilöinä toimivat merisotilaiden lisäksi
luotsioppilaat, pitäjien käsityöläiset, merimiehet, rengit, torpparit ja talonpoikien pojat.

Merikapteeneita määrättiin asemien valvojiksi kuten C. E. Pehrman Kirkkonummen Lillkanskogin asemalle. Sen jälkeen hän jopa avusti Hangon–Uudenkaupungin linjan rakentamista. Hangon alueen päällikkönä toimi merikapteeni Stranström ja Loviisassa merikapteeni V. F. Salonius. Samoin paikallisen lennätinaseman valvojana Turussa oli toiminut jo kesällä 1854 rakennetulla Ispoisten Hangosta Uuteenkaupunkiin rakennettiin vasta 1855, joten Ispoisten lennätinasema näyttää alussa palvelleen paikallisen puolustuksen tarpeita. Vuonna 1855
Kakolanmäestä seuraava lennätinasema etelään oli kylläkin Ispoisten suunnassa, mutta Kulhon saaressa. Epämääräisyyden selittänee myös se, että alussa valittujen asemien paikat näyttivät myös vaihdelleen saatujen käytännön kokemusten perusteella.

Venäläiset olivat jo elokuun lopulla 1854 vetäytyneet Hangon linnakkeelta ja räjäyttäneet sen, jolloin myös lennätinasemat Hankoniemellä oli purettu. Sen jälkeen alueen asukkaat, luotsit ja tullivartijat toimittivat vihollistiedot Täktomissa olleelle vt. nimismies Carl Såltinille. Täktomilainen talonpoika Henrik Westin vei meriviestit edelleen Tvärminneen. Luotsivanhin Carl J. Söderström kuljetti
meriviestit sieltä maanteitse Tammisaaren Vitsandiin ja edelleen soutaen Gullön lennätinaseman päällikölle. Vuoden 1855 alussa Hankoniemen asemat miehitettiin uudelleen.2 Venäjän kustantamana ja Siemens-yhtiön urakoimana valmistui sodan aikana
sähkölennätin Pietarista Helsinkiin. Ensimmäinen lennätinsanoma lähetettiin Pietarista Helsinkiin jo 2.6.1855. Sen johtimet kulkivat maanteiden reunoilla sisämaassa, joten sähkölennätin ei uudella tekniikallaan korvannut saariston ulkoreunoilla olevia optisesti toimivia merivalvontalinkkiasemia.

Krimin sodan aikaisten hyvien kokemusten perusteella optisen lennättimen käyttöön ottoa suunniteltiin myöhempienkin merellisten uhkien aikana vuosina 1863 ja 1878, mutta uhkat lännestä olivat silloin olleet niin lyhytaikaisia, että asemien ketjua ei ehditty rakentaa. Kertomukset sotatapahtumista mainitsevat usein lähteikseen optisen lennättimen viestit.

Käytettävissä olevasta lähdemateriaalista ei ole löytynyt todisteita optisen lennättimen huonosta toiminnasta. Autonomisen Suomen rahoittama,
suomalaisten siviilien perin nopeasti rakentama ja hyvin ylläpitämä optinen lennätin täytti sille asetetut vaatimukset. Huomattava osa asemilla toimivista signalisteista ja vartiomiehistä oli palkattuja siviilejä sekä useat asemien tai asemaryhmien valvojat suomalaisia merenkulkijoita. Optinen viestintä tapahtui vaatimista syistä kirjoitettu venäjäksi ja ruotsiksi.

Optisen lennättimen rakentamisesta vastuussa ollut senaattori Casimir von Kothen antoi kiittävän lausunnon kenraalikuvernöörille paikallisten asukkaiden kaiken kattavasta pyyteettömästä meripuolustustyöstä. Suomalaisten siviilien voimin ja Suomen varoin nopeasti pystytetty ja hyvin ylläpidetty optinen lennätin antoi sotatoimien johtajille hyvät tiedot vihollisen liikkeistä Suomenlahden rantojen ja etenkin Pietarin puolustamiseksi.

Optinen lennätin oli varmasti eräs monista autonomisen Suomen tunnollisesti suorittamista ja rahoittamista maanpuolustustehtävistä, joista keisari Aleksanteri II sydämestään kiitti suomalaisia senaatissa pitämässään puheessa 24.3.1856.

oh2op · ViestiKirjoittaja **oh2op** » 28.04.2025 02:46

OH3AC Keskustelupalsta

Optinen lennätin Kronstadt - Uusikaupunki Oolannin sodan 1854-1856 aikana

Optinen lennätin Kronstadt - Uusikaupunki Oolannin sodan 1854-1856 aikana

Re: Optinen lennätin Kronstadt - Uusikaupunki Oolannin sodan 1854-1856 aikana

Paikallaolijat